Liikennepoliittisten valintojen vaikutus liikkumiseen ... - HSL

89kennepolitiikkaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaupunkiseutuja tulisi käsitellä erillisinäkokonaisuuksina osana liikennepoliittista selontekoa ja muita valtakunnallisia linjauksia.HLJ 2015:n laadinnassa olisi mahdollista tukea tätä kehityssuuntaa esimerkiksi käsittelemälläsuunnitelman investointiosien laatiminen ja esittäminen tavalla, joka olisi ”siirrettävissä” osaksi seuraavaaliikennepoliittista selontekoa.Suomessa valmistellaan ja tutkitaan tienkäyttömaksuja. Maksujen käyttöönotto Helsingin seudullavaikuttaisi liikennejärjestelmään – ja mahdollisesti olisi jopa kriittinen keino esimerkiksi päästötavoitteidensaavuttamiseksi. Tienkäyttömaksu on merkityksellinen sekä rahoituskeinona että autoliikenteenkasvun hallinnan keinona. Tienkäyttömaksujen käyttöönoton edistyminen Helsingin seudullaedellyttää seudun, seudun kuntien ja valtion yhteistyötä. Prosessi on tässäkin tärkeä.HLJ-suunnitelman sisällössä tulisi painottua vahvasti strategisiin kysymyksiinSuunnitelman lähtökohdaksi tulisi kirjata konkreettiset määrittelyt siitä, mitä asioita suunnitelmallakeskeisesti ratkaistaan. Tällaisia määrittelyjä on muutama ja ne ovat tyyliltään esimerkiksi ”yhteinennäkemys Helsingin seudun maankäytön ja liikenteen kehittämisperiaatteista”, ”joukkoliikennepainotteisenliikennepolitiikan vahvistaminen”, ”yhteinen näkemys lähivuosien (2013–2019) investointikohteistasekä seuraavista suunniteltavista kohteista”.Suunnitelman tavoitteissa tulisi pyrkiä selkeyteen esimerkiksi erotellen (a) strategiset tavoitteet,kuten maankäytön ja liikenteen yhteensovittamis- ja kehittämisperiaatteet, (b) liikennejärjestelmätasontavoitteet, kuten kestävien kulkutapojen suosimisen ja autoliikenteen kasvun hallinnan periaatteetsekä (c) osastrategiatasoa ohjaavat tavoitteet, kuten joukkoliikenteen tehokkuus, ruuhkaisuudenvähentäminen, turvallisuuden parantaminen.Suunnitelmassa olisi perusteltua käsitellä myös rahoituskysymyksiä enemmän aktiivisesti kuin passiivisesti.Tämä tarkoittaa kannan muodostamista siihen, miten suunnitelman mukainen toimintarahoitetaan (passiivinen vaihtoehto olisi käsitellä rahoitus ”toimintaympäristötekijänä”). Seudullisestistrategisia rahoituskysymyksiä ovat ainakin joukkoliikenteen rahoitus (kustannustenjako), suhtautuminentienkäyttömaksuihin sekä investointien rahoittaminen hyötyjä maksaa -periaatteen mukaisesti– mikä tarkoittaa investointien ja joukkoliikennepalvelujen parantamisen tuoman saavutettavuushyödyn”rahastamisperiaatteita”.Päätöksenteon tueksi tarvitaan laaja-alaista vaikutus- ja vaikuttavuustietoaHelsingin seudulla on pitkä perinne tutkimukselliseen tietoon pohjautuvan valmisteluaineiston tuottamisessa.On jatkossakin tärkeää pyrkiä siihen, että mahdollisimman objektiivinen tieto on keskeisessäasemassa valmisteluprosessissa, ja sen perusteella (muut näkökohdat huomioiden) tehdäänarvovalinnat päätöksentekoprosessissa. Molemmat prosessit ovat tärkeitä, mutta niillä on omatselkeät roolinsa. Ilmassa on viime vuosina ollut merkkejä roolien sekoittumisesta. Tämä ilmeneesiten, että asiantuntija-arvioita pidetään näkemyksinä muiden joukossa – ja toisaalta siten, ettävalmisteluprosessin asiantuntijat tekevät arvovalintoja. Nämä kehityssuunnat myös ruokkivat toisiaan.Tällainen kehityssuunnan voimistuminen voi kaataa liikenteen ja maankäytön seudullisensuunnittelun prosessin, jos käy epäselväksi, mikä on tietoa ja mikä on näkemystä sekä kuka tekeepolitiikkaa ja kuka asiantuntijavalmistelua.