Eri tapoja kohdata suuri elefantti - Pohjola-Norden

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että päätettäessä, mitä kulttuuri tarkoittaa, on valittavakahdesta pääasiallisesta vaihtoehdosta. Toisaalta voidaan keskittyä ”kaunotaiteisiin”,esimerkiksi kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, tanssiin ja teatteriin. Sellaisestanäkökulmasta kulttuuri nähdään rajattuna osana yhteiskuntaa. Tärkeänä voidaan esimerkiksipitää sitä, että eduskunnalla ja hallituksella on poliittinen vastuu tästä yhteiskunnallisenelämän osasta. Näin on sekä Suomessa että Ruotsissa. Molemmissa maissaon erityinen kulttuuriasioiden ministeri, ja molemmissa maissa eduskunta on päättänyterillisestä tulo- ja menoarviosta kulttuuripoliittisiin tarkoituksiin. Mikäli halutaan löytääSuomen ja Ruotsin välisiä kulttuurieroja ja -yhtäläisyyksiä tästä näkökulmasta, voidaanvertailla, millaista on maiden kulttuuripolitiikka, miten paljon rahaa maat kohdentavatkulttuuritarkoituksiin, missä määrin kulttuuripolitiikka on poliittisen keskustelun keskiössä,millaista kansainvälistä huomiota maiden erilaiset kulttuurin ilmaisumuodot saavat,onko painopiste musiikissa vai elokuvassa jne. Suuressa kokoomateoksessa Conflicts andTensions. The Cultures and Globalization Series 1 (Anheier & Isar 2007) on äskettäin julkaistuvertailevia kansainvälisiä tilastoja joistakin näistä aspekteista.Käsitteen kulttuuri merkitystä voidaan hakea myös kokonaan eri suunnalta. Tästä näkökulmastakulttuuri ei ole rajattu yhteiskunnan osa, asia, jolla pitäisi olla oma kulttuurivastaava.Sen sijaan kulttuurin nähdään läpäisevän kaikki yhteiskunnan osat. Kulttuuriaovat kansanomaiset normit ja arvostukset, toimintamallit ja ajatustavat, eivät siis pelkästääneristyneemmät ilmiöt, kuten taide, teatteri ja tanssi. Kulttuurin näkeminen tällätavoin ei ole mikään uusi ilmiö. Eräs kulttuuriantropologian tunnetuimmista tutkijoista,E. B. Taylor, esitti jo 1800-luvun lopulla, että käsite kulttuuri tarkoittaa ensisijaisestiihmisten tietoja, uskomuksia, moraalisia vakaumuksia ja tapoja. Vastaavasti eräs nykypäivänkulttuuriantropologi sanoo, että käsite kulttuuri ”refers to the norms, values,standards by which people act, and it includes the ways distinctive in each society ofordering the world and rendering it intelligible” (Murphy 1986, 14). Myös toinen tämänhetken kulttuurikäsitteen määrittely on samoilla linjoilla: ”Culture is a fuzzy set of attitudes,beliefs, behavioural norms, and basic assumptions and values that are shared by agroup of people, and that influence each member’s behaviour and his/her interpretationsof the ’meaning’ of other people’s behaviour” (Spencer-Oatey 2000, n.p.). Tätä laajaakatsantokantaa tukee niin ikään väite, että kulttuuriin liittyvät ”the system of ideas, suchas values, beliefs, and norms [thus mores, folkways, and rituals which] constrain thethoughts and actions of individuals” (Johnson-Cartee & Copeland 2004, 10).Kun kulttuuri määritellään tähän tapaan laajasti, näkyy suomalainen ja ruotsalainenkulttuuri siinä, mitä niissä pidetään oikeana ja mitä vääränä, mitä tärkeänä ja mitävähemmän tärkeänä ja myös siinä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät itsensä jatoisensa. Suomalaisten käsitykset siitä, mitä kulttuurieroja on olemassa heidän itsensäja ruotsalaisten välillä, olisivat toisin sanoen osa suomalaista kulttuuria, ja ruotsalaistenkuva siitä, mikä on tunnusomaista suomalaisille, olisi vastaavasti osa ruotsalaistakulttuuria. Ja koska näiden eri komponenttien oletetaan olevan suomalaisten ja ruotsalaistenkeskinäisten yhteyksien taustalla ja muokkaavan niitä, ne ovat kiinnostaviamyös yleisemmästä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Suomen ja Ruotsin suhteista– 15 –