Eri tapoja kohdata suuri elefantti - Pohjola-Norden

toiseksi toteuttavat instituutiot (poliisi, tuomioistuimet ja puolustusvoimat) ja kolmanneksitarkkailevat instituutiot (TV). Tässä nähdään mielenkiintoisia eroja. Ruotsalaisiinverrattuina suomalaiset luottavat enemmän oman maansa edustuksellisiin ja toteuttaviininstituutioihin ja vähemmän tarkkaileviin instituutioihin. Tätä tulosta voitaisiin mahdollisestitulkita siten, että ruotsalaisten tarkkailevien instituutioiden tapa seurata erilaisiayhteiskunnallisia kysymyksiä johtaa siihen, että ruotsalaisille syntyy kriittisempi asenneedustuksellisia ja toteuttavia instituutioita kohtaan, samalla kun tarkkailevat instituutiotvalvovan toimintansa takia saavat ruotsalaisilta suuremman luottamuksen.Kun sen sijaan on kysymys luottamuksesta naapurimaan instituutioihin, ruotsalaisetluottavat yleisesti enemmän suomalaisiin instituutioihin kuin suomalaiset ruotsalaisiin.Vastaajien sosiaalitaustalla ei tunnu olevan merkitystä sille, miten he suhtautuvat naapurimaaninstituutioihin. Myönteisellä suhtautumisella oman maan instituutioihin eimyöskään tunnu olevan vaikutusta suhtautumisessa naapurimaan instituutioihin. Naapurimaatakoskevalla tietoudella ei niin ikään ole mitään yksiselitteistä merkitystä sille,luotetaanko naapurimaan instituutioihin vai ei. Sen sijaan oma myönteinen elämäntilannenäyttää aikaansaavan myönteisemmän kuvan sekä oman maan että naapurimaaninstituutioista. Lopuksi nähdään, että toisten huomioonottamista korostavilla arvostuksillaon merkitystä. Mitä enemmän henkilö on taipuvainen ajattelemaan yhteistä hyvää,sitä helpommin hän tuntuu luottavan naapurimaan instituutioihin. Nämä suuntaukseteivät kuitenkaan ole koko selitys sille, miksi ruotsalaiset luottavat enemmän suomalaisiininstituutioihin. Tämän vuoksi voidaan kysyä, voiko suomalaisten vähäisempi luottamusruotsalaisiin instituutioihin olla yhteydessä siihen pitkäaikaiseen suomalaisenepäluulon perinteeseen, joka on kohdistunut Ruotsiin ja ruotsalaisiin instituutioihin.Kolmas aspekti käsittelee sitä, miten naapurimaat suhtautuvat maidensa välisen yhteistyönkehittämiseen. Tulokset osoittavat ensiksikin, että enemmistö sekä suomalaisista ettäruotsalaisista suhtautuu myönteisesti nykyisen, Pohjanlahden yli tapahtuvan yhteistyönjatkumiseen, ja yhteistyön toivotaan lisääntyvän. Ruotsalaiset toivovat kuitenkin yhteistyönlaajenemista huomattavasti enemmän kuin suomalaiset. Tämä koskee sekä kulttuurivaihtoaettä taloudellista ja poliittista yhteistyötä. Miehet toivovat yhteistyötä enemmänkuin naiset. Ne, joilla on paremmat tiedot naapurimaasta ja suurempi luottamus maaninstituutioihin, ovat myös sitä mieltä, että maiden välisen yhteistyön tulee lisääntyä. Samakoskee arvostuksia, jotka korostavat toisten huomioonottamista. Mitä enemmän toistenhuomioonottamista arvostetaan, sitä enemmän halutaan näiden kahden maan välisenyhteistyön laajentuvan. Samalla tavoin kuin naapurimaata koskevan tietouden suhteenmyös tässä on lopulta on nähtävissä heikkoja merkkejä siitä, että muutokseen taipuvaisimmathenkilöt suhtautuvat myös epäilevimmin Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön.Kun kokonaisuudessaan tarkastellaan näitä kolmea naapurimaahan suhtautumiseenliittyvää näkökulmaa, osoittautuu, että ruotsalaisilla on hiukan myönteisempi asennekuin suomalaisilla. Ruotsalaisten suurempi luottamus suomalaisiin instituutioihin sekäheidän suurempi valmiutensa lisätä Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä neutraloi toisinsanoen suomalaisten laajemmat tiedot Ruotsista.– 9 –