Lataa ilmaiseksi

D W E L L I N G W I T H D E S I G N
298
T: Ja sitten itseasiassa sisustuksessakin harmaa
on hirveen hyvä väri. Nää harmaat hyllyköt on
yli 20 vuotta vanhoja. Toi on Sopen vitriinisarja,
sitä ei enää tommosena harmaana saa ja mulla
on onneksi sitä varastossa näin korkea [näyttää],
et sitä saa purettua ja näin. (Tiina 04 95-98)
J: mä rupesin kattoo niitä valmistajia ja ajattelin,
et mä ainakin haluun sellasen valmistajan
et mä pystyn juttelemaan sen ihmisen kanssa
joka on niinkun yhden askeleen päässä niiden
kaappien tekijöistä, et se ei ole semmonen
ketju. Sit näin ton tamperelaisen Arttelipuunimisen
firman ilmoituksen. Ja sit mä katoin
kun ne tekee vanerista, näitä runkoja. Ja kun
mä kuitenkin periaatteessa niin arvostan sitä
että oli mikä tahansa esine kyseessä, että se
on hyvin tehty. Ja mä ajattelin että vaneri on
kuitenkin kestävämpi materiaali kuin lastulevy.
Ja soitin sitten sinne ja kyl sielt tuli yllättävän
semmonen sekä hyvää palvelua että inhimillinen
ote, et sä tiedät puhuvasi sen kaverin
kanssa, joka vastaa tästä kaikesta. Ja se tyyppi
on käynyt täällä pariin otteeseen, sit ollaan
mietitty, kun ne tekee kuitenkin ihan silleen
yksilöllisesti niitä kaappeja, että mitataan ja
tehdään sen mukaan sitten. (Janne 04 328-337)
J: mun isoäitini muutti uuteen asuntoon ja siellä
tehtiin remonttia ja vaihdettiin noi ikkunan
kaikki nää helat. Ja sit mä ajattelin että mä en
kyllä rupea kattelemaan siellä, mulla oli vähän
ikään kuin niinkun valvontavastuu siitä remontista,
mut mä en rupea kattelemaan täällä ristipääruuveja
näkyvissä. Ja sit mä halusin ettiä
niitä semmosia vanhoja, yks-uraisia kromattuja
ruuveja. Ja niitä ei tahtonut enää rautakaupoissa
olla niin mä lähdin sinne kierrätyskeskukseen
kattoon. (Janne 04 406-411)
J: Toi on aikanaan ollut Ornon luettelossa toi
lamppu, ja se oli kans just sellanen jota joutui
kissojen ja koirien kanssa hakemaan. Sit kun
siihen piti saada oma erillinen katkasija tonne,
niin piti mennä oikeen sinne tehtaalle, ilmoittamaan,
että kuulkaas, mä haluan tänne tällasen
katkasijan tässä näin ja kyllähän ne sitten teki
sen ihan samaan hintaan. (Janne 04 434-438)
HP: no mutta jos aloitetaan tästä tarjoiluvaunusta?
Esimerkiksi että olettekste itse hankkinut
sen vai onks se tullut perintönä?
H: joo (tauko) joo. Se [tarjoiluvaunu] on kyl itse
hankittu, mutta eihän siihen nyt varsinaisesti
liity mitään jännää. Se vaihtaa paikkaa koko
ajan. Jotenkin se aina löytää oman paikkansa.
Se on (tauko) siin on nää pyörät ja (tauko) se
on ollut meidän kodissa kyllä (tauko) millon
me mentiin naimisiin 76, se on varmaan joskus
70-luvun lopulla hankittu, sillon kun ajatteli et
joo, Artek on kauheen semmonen edistyksellinen
ja moderni ja muuta. Nythän Artekin tai
näistä Aallon huonekaluista nyt ei mieti ihan
samalla tavalla (Hannele 04 192-199)
E: se on mun mielestä kans jotenkin ihmeellistä
kun ihmiset, sisustuslehdissä on usein jotain
tämmösiä että sisusta vuorokauden eikun vuodenajan
mukaan et keväällä jotain uusia juttuja,
se on must jotenkin älytöntä. Mä en ymmärrä
sitä yhtään. Toisaalta siinä on jotain ideaa,
et jos ne on jossain niin sit taas vaihdetaan ne
vanhat, et vaihtelua, mut jos siis oikeesti joka,
niinku 4 kertaa vuodessa ostetaan uusia juttuja
vanhan tilalle, ei siinä ole mitään järkeä. (Kalle
& Emma 04 776-780)
O: ei se esine, et nehän on vaan esineitä, niitähän
saa kaupasta lisää, mutta ettei niitä enää
hanki, niin siihen joutuu näkemään vaivaa
(Olavi 04 48-50)
A: Se [lahja] oli niinku niin ruma esine et (naurh)
mun oli pakko heittää ne roskiin (naurh), mä en
voinut ajatella että mä myisin ne jollekin, niinku
kirpparilla, kun mä ajattelin (naurh) että kukaan
ei ansaitse tällasia (naurh). Et kyllä mä, mä en
ennen kehdannut heittää, musta se oli ihan hirveetä,
et joku on antanut lahjaks ja sit et (tauko)
mä säilöin ne kaikki. Mä vein ne mun mummulle
varastoon tai sitten mun vanhemmille varastoon
mut ne on kaikki joutuneet perkaamaan