Minna Piironen

yrittäjien valinta (Smit 1996: 168). Sen työllistävästä vaikutuksesta hyvä esimerkki
on Kamerunin pääkaupunki Yaondé, jossa yli 70 prosentilla kaupungin viljelijöistä ei
ole muuta elinkeinoa (Halweil & Nierenberg 2007: 81). Kaupunkiviljelyä voi harjoittaa
jo alkeellisilla tiedoilla ja taidoilla ilman suurta alkupääomaa ja se sopii myös liikuntarajoitteisille
ja kotiäideillekin (Smit 1996: 168). Erilaisille yrityksille ja virastoille
kaupunkiviljely tuo lisätuloja (Smit 1996: 168). Kaupunkiviljelyssä myös hyödynnetään
kaupunkien käyttämättömiä resursseja kuten jätevettä, ruoantähteitä ja hukka-alueita
(Smit 1996: 168). Ottamalla käyttämätöntä maata viljelykäyttöön maa pysyy
hoidettuna ja ympäristö viihtyisänä (Smit 1996: 168). Esimerkiksi Rio de Janeirossa
sähköntuottaja antaa sähkölinjojen alla olevaa maata viljelijöiden käyttöön vastineeksi
maa-alan hoidosta (Smit 1996: 179).
Kehitysmaissa kaupunkiviljely on laajentunut voimakkaasti 1970- luvun lopulta alkaen
(Mougeot 1993). Siihen on monia syitä, muun muassa nopea kaupungistuminen,
tehoton maatalouspolitiikka, kehno ravinnonjakelujärjestelmä ja huonot palkat
(Mougeot 1993). Vaikka suurin osa kaupunkimaataloudesta tapahtuu yhä ilman
kaupunkien ja viranomaisten hyväksyntää ja tukea, muutamissa Aasian, Afrikan ja
Etelä-Amerikan maissa hallitukset jo tukevat sitä monin eri tavoin (Mougeot 1993).
Nopeimmin kaupunkimaatalous on levinnyt Afrikassa maissa, joissa on sisäisiä levottomuuksia,
kuten Zaire, Uganda ja Mosambik (Smit 1996: 47). Laajamittaisinta
kaupunkiviljely on taas Aasiassa, jossa päättäjät sekä alueellisella että kansallisella
tasolla tukevat kaupunkimaataloutta (Smit 1996: 47). Latinalaisessa Amerikassa
kaupunkiviljelyllä on yhtä pitkät juuret kuin Aasiassa, mutta sen jatkuvuus on ollut
huomattavasti heikompaa (Smit 1996: 41). Atsteekkien, mayojen ja inkojen pitkälle
kehittyneet maatalouden järjestelmät tuhoutuivat eurooppalaisten valloituksissa,
eikä kaupunkimaataloutta ole sittemmin aktiivisesti kehitetty (Smit 1996: 41; 47).
Poikkeuksena on Kuuba ja erityisesti sen pääkaupunki Havanna, jossa maan hallitus
aktiivisesti tukee ruoantuotantoa kaupungissa (Pinderhughes 2000). Latinalaisessa
Amerikassa toimii kuitenkin nykyään erilaisia järjestöjä urbaanin maatalouden edistämiseksi
(Smit 1996: 47-48).
Ominaista urbaanille maataloudelle on alan naisvaltaisuus. Laskentatavasta ja -paikasta
riippuen 50-90% kaupunkiviljelijöistä on naisia. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa
tehdyt tutkimukset osoittavat, että näissä maanosissa naiset ovat miehiä useammin
vastuussa perheen ruoan hankinnasta ja valmistuksesta. (Smit 1996: 67)
27