Minna Piironen

58
Tuotantomenetelmät
Ruukku- tai astiaviljely katolla tapahtuu samalla periaatteella kuin maantasossakin.
Siemenet kylvetään astiaan, jossa on multaa. Multakerroksen paksuus riippuu siitä,
mitä kasveja astiaan kylvetään. Ruukkuviljely on helppo tapa ottaa katto viljelykäyttöön,
sillä siihen ei tarvitse investoida paljoa rahaa ja se on yksinkertainen toteuttaa.
Aluksi täytyy vain varmistaa, että katto kestää viljelyastioiden painon ja että katolle
on kuljettava pääsy. Ruukkuviljelmää voi helposti siirrellä tarpeen mukaan esimerkiksi
kuumimpana aikana porottavalta auringolta suojaan. (Rodriquez 2009: 35)
Intensiivisellä kattoviljelyllä on paljon samoja ominaisuuksia kuin intensiivisillä viherkatoilla
(kts. 3.1. Kasvikatot). Intensiivisen kattoviljelyn maakerroksen paksuus vaihtelee
22-120 cm: n välillä, mikä mahdollistaa pensaiden ja puidenkin kasvatuksen katolla.
Tällaisen jälkiasentaminen jo olemassa olevaan rakennukseen voi olla kallista,
jos rakenteita täytyy vahvistaa kantamaan maakerroksen lisäpaino. Helpoiten intensiivinen
kattoviljely onnistuu, kun se on otettu huomioon jo rakennuksen suunnittelusta
lähtien. (Rodriquez 2009: 38; Viherkaton suunnitteluohje 2010: 1)
Hydroponiseksi viljelyksi tai vesiviljelyksi kutsutaan tapaa viljellä kasveja mullattomasti.
Vesiviljellä voi monella tavalla alkaen kehitysmaissa käytetyistä yksinkertaisista
järjestelmistä päätyen hienoihin, teknisiin ratkaisuihin suurissa kasvihuoneissa.
Vesiviljelyn periaatteena on, että kasvit kasvavat kasvualustassa, josta ne eivät saa
ravinteita, vettä ja happea kuten mullassa kasvaessa, vaan ravinteet ja happi liuotetaan
veteen, jota annetaan kasvin juurille. Veden hapettaminen onnistuu pumpulla
ja ravinteet voi annostella veteen esimerkiksi kasviravinnetabletteina. Vesiviljelyä rajoittavat
ympäristötekijät ovat valo ja lämpötila. Keinovalon laatu ja määrä on tärkeää
silloin, kun luonnonvaloa ei ole saatavilla. (Resh 2005)
Vesiviljelyssä kasvualustana voidaan käyttää esimerkiksi kevytsoraa, jonka etuina on
tuholaisten, homeiden ja muiden sienten itiöiden puuttuminen, sillä ne eivät pääse
lisääntymään kuten mullassa. Vesiviljelyssä tärkeää on astian sopivuus niin, että kasvin
juuret saavat hapetettua vettä ja ravintoaineita, mutta kasvin muut osat juurien
lisäksi eivät saa olla vedessä. Vesiviljelyn etuna on myös ravinteiden kierrättäminen
järjestelmässä niin, että niitä voidaan käyttää uudelleen ja uudelleen, eivätkä ne
pääse hallitsemattomasti ympäristöön. (Stephens 1994/ 2003; Puutarha.net 2008)