Minna Piironen

74
Hulevesien hallinta
Hulevesiä ovat katoilta, kaduilta ja pihoilta valuvat sade- ja sulamisvedet (Vesi- ja
viemärilaitosyhdistys 2011). Sadeveden kulku vettä läpäisemättömillä pinnoilla kaupungissa
on hyvin erilainen kuin kasvipeitteisellä maalla. Kasvipeitteisellä maalla suuri osa sadevedestä
imeytyy maahan ja liittyy pohjaveteen. Osa vedestä kuitenkin haihtuu maaperästä
ja osan imevät kasvit, jotka luovuttavat sen takaisin ilmakehään. Ihmisen rakentamilla
läpäisemättömillä pinnoilla, kuten asfaltilla, betonilla ja katoilla, sadevesi ei imeydy, vaan
kulkeutuu nopeasti viemäriverkostoihin ja niitä pitkin vesistöihin. Viemäriverkostojen tarkoituksena
on kuljettaa vesi nopeasti pois kaupunkiympäristöstä, mikä voi aiheuttaa jokien
tulvintaa. Kovat rankkasateet myös ylikuormittavat viemäriverkostoa hetkellisesti,
mikä voi aiheuttaa viemäreiden tulvimista ja vedenpuhdistamoiden kapasiteetin ylittymistä,
jolloin käsittelemätöntä jätevettä päätyy vesistöihin. Sadevesi myös huuhtoo mukanaan
kaupunkien kovilta pinnoilta öljyä, tiesuoloja, raskasmetalleja, torjunta-aineita ja
eläinten jätöksiä ja siten vaikuttaa huleveden laatuun sekä kasvi- ja eläinlajiston monimuotoisuuteen.
(Dunnett & Kingsbury 2008: 53-55)
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen mukaan sademäärän arvioidaan lisääntyvän 12-
24 % Helsingissä vuosisadan loppuun mennessä. Vettä tulee enemmän ympäri vuoden ja
erityisesti talviaikana. Rankkasateet tulevat voimistumaan niin, että vuorokauden maksimisateet
kasvavat 10- 30 %. Tämä voi aiheuttaa ongelmia rakennusten maanalaisille tiloille
ja metro-, tieliikenne- ja huoltotunneleille, jos hulevedet pääsevät kulkeutumaan niihin.
Rankkasateet voivat aiheuttaa ongelmia myös jäteveden käsittelylle silloin, kun hulevettä
johdetaan samaan viemäriin kuin jätevettä. Tällaisia vanhanaikaisia sekaviemäreitä
Helsingissä on noin 250 kilometriä. Jätevettä joudutaan ohjaamaan Vanhankaupunginlahteen
silloin, kun puhdistamon kapasiteetti ei riitä. (Helsinkiläinen ja ilmastonmuutos 2010:
12; 14-15)
Kasvikatot toisivat Helsingissä tähän ongelmaan helpotusta, sillä kattopinnat muodostavat
40-50 % imemättömistä pinnoista kaupungeissa. Kasvikatot viivyttäisivät veden
kulkua viemäreihin imemällä vettä maakerroksen huokosiin ja varastoimalla sitä salaojakerrokseen.
Hyvin suunnitellut kasvikatot voivat myös parantaa vesistöihin kulkeutuvan huleveden
laatua. Kasvit myös varastoivat vettä kasvisolukkoon ja haihduttavat sitä takaisin ilmakehään.
Hidastamalla sadeveden pääsyä viemäriverkostoon viherkatto toimii puskurina
tasoittaen sadeveden virtaamahuippuja. (Dunnett & Kingsbury 2008: 55; 57)
Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikassa vesiensuojelun tavoitteena on, että sekaviemäriverkoston
ylivuotojen määrä vähentyy 95 % nykytasosta vuoteen 2050 mennessä
(Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikka 2010). Kasvikatot voisivat olla yksi mahdollinen
ratkaisu tähän ongelmaan.