14.08.2013 Views

nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Tepaston stokin ymparistössa hetangraniitit ovat yleissävyltään harmaita, raekool-<br />

taan vaihtelevia, heterogeenisia ja suuntautuneita. Usein niissä on syväkiville tyypillisiä<br />

piirteitä, mutta myös jäänteitä suprakrustisista piirteistä esiintyy. Hetangraniitit vaihtele-<br />

vat biotiittirikkaasta kiillegneissimäisestä tyypistä karkeaan maasälpärikkaaseen ja<br />

syväkivimäiseen sarvivalkekvartsidioriittiseen tyyppiin. Paikoin hetangraniitti on intru-<br />

siivinen, ja tällöin se leikkaa ja breksioi am<strong>fi</strong>boliitteja.<br />

Muut alueen syväkivet (kuva 3) Lehtonen et al. (1985) jakavat svekokarjalaisen<br />

synorogeenisen vaiheen aikana kiteytyneisiin Haaparanta-sarjan kiviin (- 1.89 Ga) sekä<br />

myöhais- ja postorogeenisiin graniitteihin (1.8 - 1.76 Ga). Haaparanta-sarjan syväki-<br />

vien koostumus vaihtelee huomattavasti, mutta yleisimmin ne ovat kvartsimonzoniitteja,<br />

kvartsimonzodioriitteja ja kvartsidioriitteja. Myöhäis- ja postorogeenisia graniitteja<br />

alueella ovat Tepaston lisäksi Tiurajärvi ja Kittilän keskusgraniitti, jotka ovat Lehtosen<br />

et al. (1985) mukaan pääpiirteissään nattasgraniittien tyyppisiä. Tepaston stokin<br />

ymparistössa esiintyvät pienet, lähes suuntautumattomat punertavat graniitit (Kulkujo-<br />

ki, Puksunvaarat ja Moskuvaara) on esitetty kartassa (kuva 3) samalla merkinnällä kuin<br />

Tiurajärven ja Kittilän graniitit. Mikkola (1941) totesi näiden graniittien poikkeukselli-<br />

sen massamaisen luonteen, mutta ei kuitenkaan erottanut niita hetangraniiteista eikä<br />

toisaalta rinnastanut niita Tepaston graniittiin. Projektin aineisto ei anna mahdollisuutta<br />

alueen graniittien yksityiskohtaiseen luokitteluun, korrelointiin tai erotteluun.<br />

NATTAS-TYYPIN GRANIITTIEN AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET<br />

Erkki Mikkola (1928, 1941) erotti viisi erillistä nattasengraniittialuetta Keski-Lapissa:<br />

Nattastunturit (Nattanen), Riestovaara ja Pomovaarat Sodankylässä, Tepasto Kittilässä<br />

ja Juvoaivi Petsamossa (kuva 1). Hänen mukaansa näille graniiteille on luonteenomaista<br />

vallitsevan tyypin keski-karkearakeinen järjestymätön tekstuuri, punavalkokirjava väri,<br />

diskordantti esiintyminen sivukiviin nähden sekä säännöllinen suorakulmainen ja horisontaalinen<br />

rakoilu. Lisäksi Mikkola (1941) kiinnitti huomiota aksessoristen mineraalien<br />

(ortiitti, zirkoni, apatiitti) huomattavaan määrään ja kuvasi Juvoaivin graniittiin<br />

liittyvän kvartsi-muskoviittigreisenin.<br />

Lapin Malmi ja <strong>Geologian</strong> <strong>tutkimuskeskus</strong> ovat 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun<br />

alussa suorittaneet malminetsintatutkimuksia Tepaston ja Pomovaaran graniittialueilla.<br />

Tepastossa on tutkittu graniittikompleksin nuorimman, apliittisen faasin yhteydessä<br />

tavattuja Mo-malmiaiheita (Eeronheimo 1980, 1981, Aarnisalo et al. 1982, Haapala<br />

1983) ja Pomovaaran alueella maaperän Mo-viitteitä (Nurmi 1979, Rossi 1980).<br />

Nattas-projektin tutkimusten pohjalta on julkaistu alustava geologinen kuvaus tutkimuskohteista,<br />

niiden kivilajeista ja geokemiasta (Haapala et al. 1987).<br />

Nattas-tyypin graniiteista on tehty isotooppigeokemiallisia tutkimuksia ja radiometrisiä<br />

ikämäärityksiä samoin kuin muista analogisina pidetyistä intruusioista Pohjois-Suomessa<br />

(Vainospää), Kuolan niemimaalla ja Etelä-Suomessa (taulukko 1). Nämä graniitit<br />

muodostavat hyvin koherentin ikäryhmän. Litsajoen - Aravuonon graniittien korkeampi<br />

ikä selittyy ainakin osaksi sillä, että se on laskettu vanhoilla hajoamisvakioilla. Ikänsä<br />

puolesta Vainospään graniitti sopii Nattas-tyypin graniittien ryhmään, mutta Vainospään<br />

graniitti on voimakkaasti deformoitunut. Eri isotooppien initiaalisuhteet viittaavat<br />

siihen, että Nattas-tyypin graniittien ja Vainospaän graniitin lähtömateriaalissa on ollut<br />

huomattavan paljon arkeeista ainesta (Patchett et al. 1981, Kouvo et al. 1983).<br />

Etelä-Suomen ja Kuolan postorogeenisten granitoidikompleksien isotooppien initiaalisuhteet<br />

ovat enemmän manttelin kaltaisia. Tosin Kuolasta on kirjoittajien tiedossa vain<br />

yksi 87~r/86~r-initiaalisuhde, jonka alhaisuus (0,7038) voi johtua myös arkeeisen lähtömateriaalin<br />

Rb-köyhyydestä.<br />

Litsajoen - Aravuonon postorogeeniset granitoidikompleksit (kuva 1) on rinnastettu<br />

esiintymistavaltaan Juvoaivin ja Nattasen stokkeihin sekä Etelä-Suomen postorogeenisiin<br />

stokkeihin (Velikoslavinskii 1973, Levkovskii 1976). Neuvostoliittolaiset tutkijat<br />

ovat painottaneet Kuolan kompleksien esiintymistä lounais-kaakkoisessa proterotsooisessa<br />

syvämurrosvyöhykkeessä (Vetrin et al. 1975, Levkovskii 1976). Nattas-tyypin<br />

graniittikompleksit osuvat tämän vyöhykkeen lounaiselle jatkeelle.

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!