nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Tepaston stokin ymparistössa hetangraniitit ovat yleissävyltään harmaita, raekool-<br />
taan vaihtelevia, heterogeenisia ja suuntautuneita. Usein niissä on syväkiville tyypillisiä<br />
piirteitä, mutta myös jäänteitä suprakrustisista piirteistä esiintyy. Hetangraniitit vaihtele-<br />
vat biotiittirikkaasta kiillegneissimäisestä tyypistä karkeaan maasälpärikkaaseen ja<br />
syväkivimäiseen sarvivalkekvartsidioriittiseen tyyppiin. Paikoin hetangraniitti on intru-<br />
siivinen, ja tällöin se leikkaa ja breksioi am<strong>fi</strong>boliitteja.<br />
Muut alueen syväkivet (kuva 3) Lehtonen et al. (1985) jakavat svekokarjalaisen<br />
synorogeenisen vaiheen aikana kiteytyneisiin Haaparanta-sarjan kiviin (- 1.89 Ga) sekä<br />
myöhais- ja postorogeenisiin graniitteihin (1.8 - 1.76 Ga). Haaparanta-sarjan syväki-<br />
vien koostumus vaihtelee huomattavasti, mutta yleisimmin ne ovat kvartsimonzoniitteja,<br />
kvartsimonzodioriitteja ja kvartsidioriitteja. Myöhäis- ja postorogeenisia graniitteja<br />
alueella ovat Tepaston lisäksi Tiurajärvi ja Kittilän keskusgraniitti, jotka ovat Lehtosen<br />
et al. (1985) mukaan pääpiirteissään nattasgraniittien tyyppisiä. Tepaston stokin<br />
ymparistössa esiintyvät pienet, lähes suuntautumattomat punertavat graniitit (Kulkujo-<br />
ki, Puksunvaarat ja Moskuvaara) on esitetty kartassa (kuva 3) samalla merkinnällä kuin<br />
Tiurajärven ja Kittilän graniitit. Mikkola (1941) totesi näiden graniittien poikkeukselli-<br />
sen massamaisen luonteen, mutta ei kuitenkaan erottanut niita hetangraniiteista eikä<br />
toisaalta rinnastanut niita Tepaston graniittiin. Projektin aineisto ei anna mahdollisuutta<br />
alueen graniittien yksityiskohtaiseen luokitteluun, korrelointiin tai erotteluun.<br />
NATTAS-TYYPIN GRANIITTIEN AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET<br />
Erkki Mikkola (1928, 1941) erotti viisi erillistä nattasengraniittialuetta Keski-Lapissa:<br />
Nattastunturit (Nattanen), Riestovaara ja Pomovaarat Sodankylässä, Tepasto Kittilässä<br />
ja Juvoaivi Petsamossa (kuva 1). Hänen mukaansa näille graniiteille on luonteenomaista<br />
vallitsevan tyypin keski-karkearakeinen järjestymätön tekstuuri, punavalkokirjava väri,<br />
diskordantti esiintyminen sivukiviin nähden sekä säännöllinen suorakulmainen ja horisontaalinen<br />
rakoilu. Lisäksi Mikkola (1941) kiinnitti huomiota aksessoristen mineraalien<br />
(ortiitti, zirkoni, apatiitti) huomattavaan määrään ja kuvasi Juvoaivin graniittiin<br />
liittyvän kvartsi-muskoviittigreisenin.<br />
Lapin Malmi ja <strong>Geologian</strong> <strong>tutkimuskeskus</strong> ovat 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun<br />
alussa suorittaneet malminetsintatutkimuksia Tepaston ja Pomovaaran graniittialueilla.<br />
Tepastossa on tutkittu graniittikompleksin nuorimman, apliittisen faasin yhteydessä<br />
tavattuja Mo-malmiaiheita (Eeronheimo 1980, 1981, Aarnisalo et al. 1982, Haapala<br />
1983) ja Pomovaaran alueella maaperän Mo-viitteitä (Nurmi 1979, Rossi 1980).<br />
Nattas-projektin tutkimusten pohjalta on julkaistu alustava geologinen kuvaus tutkimuskohteista,<br />
niiden kivilajeista ja geokemiasta (Haapala et al. 1987).<br />
Nattas-tyypin graniiteista on tehty isotooppigeokemiallisia tutkimuksia ja radiometrisiä<br />
ikämäärityksiä samoin kuin muista analogisina pidetyistä intruusioista Pohjois-Suomessa<br />
(Vainospää), Kuolan niemimaalla ja Etelä-Suomessa (taulukko 1). Nämä graniitit<br />
muodostavat hyvin koherentin ikäryhmän. Litsajoen - Aravuonon graniittien korkeampi<br />
ikä selittyy ainakin osaksi sillä, että se on laskettu vanhoilla hajoamisvakioilla. Ikänsä<br />
puolesta Vainospään graniitti sopii Nattas-tyypin graniittien ryhmään, mutta Vainospään<br />
graniitti on voimakkaasti deformoitunut. Eri isotooppien initiaalisuhteet viittaavat<br />
siihen, että Nattas-tyypin graniittien ja Vainospaän graniitin lähtömateriaalissa on ollut<br />
huomattavan paljon arkeeista ainesta (Patchett et al. 1981, Kouvo et al. 1983).<br />
Etelä-Suomen ja Kuolan postorogeenisten granitoidikompleksien isotooppien initiaalisuhteet<br />
ovat enemmän manttelin kaltaisia. Tosin Kuolasta on kirjoittajien tiedossa vain<br />
yksi 87~r/86~r-initiaalisuhde, jonka alhaisuus (0,7038) voi johtua myös arkeeisen lähtömateriaalin<br />
Rb-köyhyydestä.<br />
Litsajoen - Aravuonon postorogeeniset granitoidikompleksit (kuva 1) on rinnastettu<br />
esiintymistavaltaan Juvoaivin ja Nattasen stokkeihin sekä Etelä-Suomen postorogeenisiin<br />
stokkeihin (Velikoslavinskii 1973, Levkovskii 1976). Neuvostoliittolaiset tutkijat<br />
ovat painottaneet Kuolan kompleksien esiintymistä lounais-kaakkoisessa proterotsooisessa<br />
syvämurrosvyöhykkeessä (Vetrin et al. 1975, Levkovskii 1976). Nattas-tyypin<br />
graniittikompleksit osuvat tämän vyöhykkeen lounaiselle jatkeelle.