nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Pohjoinen stokki
Lehtovaaran stokki koostuu lähes yksinomaan karkearakeisesta porfyyrisestä granii-
tista ja graniittiporfyyrimaisesta tyypistä, jota esiintyy stokin länsikontaktin tuntumassa
ja pohjoisosissa Salmurinvaaran alueella. Näiden kahden tyypin välillä ei ole havaittu
kontaktia, joten se voi olla vaihettuva.
Varsinaisen Lehtovaaran stokin itäpuolella esiintyy pienella alueella sarvivälkegrano-
dioriittia. Sitä on tavattu vain Kunnasenvaarasta Rantalaen ja Aihkilaen välisestä
ruhjelaaksosta. Sen kontaktit ymparistön gneissiin ja amfiboliitteihin ovat terävät ja
leikkaavat. Paikoin se sisaltaa pieniä kulmikkaita gneissisulkeumia.
Pohjoisen stokin kontakti sivukiviin on heikosti paljastunut. Kontaktista on havain-
toja itäosasta Kunnasenvaarasta, kaakkoisosasta ja länsiosasta. Näissä paikoissa kon-
takti on terava ja selvasti sivukiven suuntausta leikkaava. Pohjoinen stokki on lukuisten
luode-kaakkosuuntaisten ruhjeiden lävistämä. Ruhjeet tulevat selvasti esiin laaksoina
topografisella kartalla ja negatiivisina anomalialineamentteina aeromagneettisella kartal-
la. Paikoin ruhjeisiin liittyy siirrostumista; mm. stokin pohjoisosassa, Salmurinvaaran
eteläpuoliseen ruhjeeseen liittyy vasenkätinen siirros.
Keskinen stokki
Lähes pyöreä keskinen stokki koostuu vyöhykkeisesti pääasiassa kolmesta kivilajista.
Pomovaaran monihuippuinen kaarimainen lakijono yhdessä Korpiselän lukuisten lakien
ja Napavaaran kanssa muodostaa porfyyrisestä graniitista koostuvan renkaan Sisävaa-
ran alueen biotiittigraniitin ja kaksikiillegraniitin ympärille (kuva 10). Sisävaaran
alueella eri tyyppien esiintymisellä nayttaa olevan topografinen kontrolli. Biotiittigraniit-
ti esiintyy systemaattisesti vaarojen alarinteillä ja vaarojen välisissä laaksoissa, kun taas
kaksikiillegraniitti esiintyy vaarojen yläosissa.
Keskisen stokin kontakti sivukiviin on suurimmalta osalta peitteinen. Pomovaaran
länsiosassa kontakti on paljastuneena vain yhdellä pienella paljastumalla, mutta stokin
pohjoisosissa kontaktia voidaan kuitenkin seurata rakassa ja kiintokalliossa noin
kolmen kilometrin matkalla.Näillä paikoilla kontakti sivukiviin on terava ja leikkaava.
Porfyyrisen graniitin raekoko pienenee karkearakeisesta keskirakeiseen lyhyellä matkalla
kontaktia kohden ja porfyyriset piirteet heikkenevät. Kontaktin tuntumassa porfyyrinen
graniitti sisaltaa satunnaisesti gneissiä kulmikkaina breksiakappaleina. Paikoin porfyyri-
nen graniitti on hiertynyttä ja ruhjeista kapeassa vyöhykkeessä kontaktia vasten, jolloin
se sisaltaa epidoottia ja kvartsia ruhjerakojen täytteenä. Kontaktin asennosta on vaikea
saada luotettavia havaintoja, mutta se nayttaa pohjoisosassa kaatuvan noin 40-60"
stokin keskustaan pain.
Porfyyrisen graniitin ja biotiittigraniitin valinen kontakti on heikosti paljastunut eikä
sen asennosta saada luotettavia mittauksia. Kontakti on kuitenkin terava ja vaikuttaa
melko loiva-asentoiselta kaatuen stokin keskustasta ulos pain porfyyrisen graniitin alle.
Varpupäan etelärinteellä kaksikiillegraniitti on kontaktissa porfyyrisen graniitin kanssa.
Myös tämä kontakti on terava, asennoltaan melko loiva ja kaatuu pohjoiseen stokin
keskustasta ulos pain.
Etelainen stokki
Keskisen ja eteläisen stokin erottaa toisistaan Napavaaran ja Pahtavaaran valinen
ruhjelaakso, josta graniittikompleksin läpi virtaava Ylä-Postojoki on löytänyt uomansa.
Etelainen stokki sijoittuu Tenniövaaran, Pahtavaaran ja Tunturipäiden alueelle. Se on
muodoltaan varsin epäsäännöllinen ja sen alueella alavilla paikoilla, erityisesti Pahtavaa-
ran eteläpuolisessa ruhjelaaksossa, ymparistön gneissit tulevat paikoin laaja-alaisesti
esiin (kuva 10). Eteläisen stokin valtakivilajina on porfyyrinen graniitti, joka tällä
alueella on tyypillisesti hiukan suuntautunutta ja väriltään yleensä harmahtavaa. Kiven
raekoko pienenee jonkin verran kontaktia kohti etelään ja lounaaseen. Yleisen tyypin