nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

NATTAS-TYYPIN GRANIITTIEN MINERALISAATIOISTA
Granitoidien luokittelu geologisin ja geokemiallisin perustein 1-, S-, M- ja A-tyyppei-
hin seka toisaalta opaakkimineraalien perusteella magnetiitti- ja ilmeniittisarjoihin on
tuonut uusia näkökohtia myös niiden malmipotentiaalin arviointiin. Kuhunkin granitoi-
dityyppiin liittyy erilaisen genesiksen kautta muista poikkeava geokemiallinen evoluutio,
metallisisältö ja mineralisaatiotyyppi (esim. Chappell ja White 1974, Ishihara 1977,
Beckinsale 1979). Etelä-Suomen proterotsooisista granitoideista on tulkittu 1-tyypiksi
synorogeenisen ikaryhman kivet, S-tyypiksi myöhaisorogeeniset mikrokliinigraniitit ja
A-tyypiksi rapakivigraniitit. 1-tyyppiin liittyy porfyyrityyppisia Cu-Mo-esiintymiä, S-
tyyppiin kompleksipegmatiitteja ja A-tyyppiin greisen- ja kvartsijuonissa esiintyviä
Sn-W-Be-Zn-Pb-mineralisaatioita (Haapala 1977, Nurmi et al. 1984).
Juvoaivin stokin Mo-esiintymat (Dubrovskii 1965, 1969) liittyvät nuoriin, apliittigra-
niittisiin faaseihin, jotka ovat tunkeutuneet subvulkaanisen kompleksin kattoon. Isanta-
kiviin liittyy voimakas kvartsiutuminen ja muskoviittiutuminen, ts. greiseniutuminen.
Verrattaessa Tepastoa Dubrovskiin (1965, 1969) kuvauksiin Juvoaivilta on sitä pidettävä
Juvoaivin analogiana, joskin greiseniutuminen on voimakkaampaa ja varsinkin kvartsi-
juoniverkosto on kehittyneempi Juvoaivilla kuin Tepastossa.
Kartoituksissa tavattiin muutamia uusia molybdeenihohdemineralisoitumia Tepastos-
sa ja Pomovaarassa. Niidenkin isäntakivet ovat apliittigraniitteja, jotka ovat kuitenkin
volyymiltaan vähäisiä verrattuna Tepaston apliittigraniittiin. Yhteinen piirre on molyb-
deenihohteen esiintyminen karkeasuomuisina, tahtimäisinä kasaumina. Mineralisaatioi-
hin ei liity greiseniutumista.
Tepaston apliittigraniitin greiseniutumisen ja molybdeenihohteen tayttamien onteloi-
den voidaan tulkita syntyneen siten, että fluidifaasi erottui sulasta (sulan kiehuminen),
ja molybdeenipitoiset jaannösliuokset kiteytyivat tyhjentyneisiin rakkuloihin. Minerali-
soitumisen ja muuttumisilmiöiden katsotaan olevan sidoksissa fluidifaasin erottumiseen
kaikissa porfyyriesiintymissa seka useissa greisenesiintymissa (Burt 1981, Mutschler et
al. 1981). Burtin (1981) mukaan greiseneiden korkea fluoripitoisuus on niiden ainoa ero
porfyyriesiintymien serisiittiseen tai argilliittiseen muuttumiseen. Greiseneiden tyypilli-
seen mineraaliseurueeseen kuuluvatkin kvartsin ja vaalean kiilteen lisaksi topaasi,
turmaliini, fluoriitti seka muut fluori- ja booririkkaat mineraalit. Tepaston greisenit
ovat yksinkertaisia, joskin varsin fluoririkkaita kvartsi-muskoviittigreiseneita.
Tischendorf (1977) jakaa greisentyyppisia mineralisaatioita sisältävät graniitit nor-
maaleihin ja spesialisoituneisiin graniitteihin. Yleensä greisentyyppiset esiintymat sisälta-
vat tinaa, litiumia, rubidiumia, volframia, molybdeenia, berylliumia ja fluoria (Shcher-
ba 1970, Tischendorf 1977, Stemprok et al. 1978). Spesialisoituneissa graniiteissa nämä
alkuaineet esiintyvät aina anomaalisen korkeina pitoisuuksina, kun taas normaaleissa
graniiteissa korkeat pitoisuudet ovat satunnaisia.
Tepaston apliittigraniitissa esiintyy mielenkiintoisia maaria vain molybdeenia. Tosin
greiseneissa kohoavat anomaalisiksi lisaksi Rb, Li, Nb, Ga, Sn, Th seka F, mutta ne
rikastuvat myös normaaligraniittien katto-osiin yhdessä molybdeenin kanssa (Mutschler
et al. 1981, Westra ja Keith 1981). Itse apliittigraniitissa nämä alkuaineet eivät esiinny
anomaalisen korkeina pitoisuuksina, mikä viittaa siihen, etteivät Nattas-tyypin graniitti-
kompleksit ole spesialisoituneita graniitteja eli ns. tinagraniitteja. Tämä on sopusoinnus-
sa sen kanssa, että Nattas-tyypin graniitit vastaavat Ishiharan (1977) magnetiittisarjan
graniitteja, kun taas spesialisoituneet tinagraniitit ovat ilmeniittisarjan graniitteja.
Tepaston apliittigraniittien Mo-esiintyma ja greisenit edustanevat siten intruusion
katto-osiin nousseita normaalin graniittisarjan jaannösliuoksia ja niiden aiheuttamaa
hydrotermista muuttumista. Jaannösliuosten luontevina isantakivina ja kulkuvaylina
ovat toimineet myöhaisen vaiheen juonimaiset apliittigraniitit.
Etelä-Suomen synorogeenisen ikaryhman svekokarjalaisiin granitoideihin liittyvistä
porfyyriesiintymista (Nurmi et al. 1984) Tepasto poikkeaa selkeästi. Tepastossa molyb-
deenihohde esiintyy karkeasuomuisina aggregaatteina, jotka ovat levinneet laajemmalle
kuin kuparikiisu ja muut sulfidimineraalit. Rikkikiisua esiintyy satunnaisesti. Minerali-
saatiolla ei ole kontrolloivia rakenteita kuten rakoja, breksioita, siirroksia tai hiertovyö-
hykkeita. Apliittigraniitti itsessään muodostaa sivukivien kanssa breksioita, joissa se