nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Kuivavaaran tasarakeinen graniitti
Tasarakeista graniittia esiintyy Kuivavaaran etelä- ja kaakkoisosassa yhtenäisenä
alueena Tepaston graniittikompleksin länsipuolella (kuva 13). Siinä esiintyy myloniitti-
vyöhykkeitä. Tasarakeinen graniitti on punaista, keskirakeista ja hiukan suuntautunut-
ta. Kiven suuntautuneisuus nakyy parhaiten pitkänomaisten kvartsirakeiden yhdensuun-
taisuutena. Plagioklaasirakeet ovat lievästi taipuneita.
Tasarakeinen graniitti poikkeaa Kokonpesavaaran apliittigraniitista suuntautuneisuu-
tensa ja fluoriittipitoisuutensa puolesta. Fluoriittia esiintyy paikoin omamuotoisina,
violetin värisinä kookkaina (0 = 1 cm) rakeina.
Tasarakeisen graniitin paamineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi, kalimaasälpa ja
biotiitti. Aksessorisina mineraaleina ovat opaakki, titaniitti ja zirkoni. Sekundaarisina
mineraaleina ovat kloriitti, muskoviitti/serisiitti, epidootti, fluoriitti, karbonaatti ja
hematiitti (taulukko 11). Magnetiittia, rikkikiisua ja molybdeenihohdetta esiintyy
satunnaisesti. Molybdeenihohde esiintyy tahtimaisina (0 = 5 mm) suomukasaumina
terveessa kivessä. Greiseniutumista ja kiilleonteloita ei ole tavattu.
Kvartsi (0 = 0,5-5 mm) on vierasmuotoista, pitkänomaista ja uudelleen kiteytynyt-
ta. Kalimaasalpa (0 = 0,5-6 mm) esiintyy vierasmuotoisina rakeina, jotka ovat
ristikaksostunutta mikrokliinia. Plagioklaasi (0 = 0,5-4 mm, An,,) on joskus lähes
omamuotoista. Myrmekiittia esiintyy satunnaisesti. Mikrokliini syrjäyttää paikoin plagi-
oklaasia. Plagioklaasin muuttumistuloksina ovat muskoviitti/serisiitti ja epidootti.
Biotiitti (0 = 0,2-0,7 mm) on useimmiten täysin kloriittiutunutta. Kloriitin yhteydessä
on runsaasti opaakkia ja epidoottia. Fluoriitti (0 = 0,l-1 mm) on kiteytynyt muiden
mineraalien raerajoille ja halkeamiin.
Kokonpesavaaran morograniitti
Morograniitiksi on kutsuttu kellertavan punaista, voimakkaasti suuntautunutta,
karkearakeista ja usein helposti moroutuvaa biotiittirikasta graniittia. Sitä esiintyy
Kokonpesavaaran breksiavyöhykkeella (kuva 15) murskaleina ja hetangraniitissa juoni-
na, joiden paksuus on 0,l-2 m, seka Kulkujoen alueella. Kiven suuntaus nakyy
biotiittisuomujen yhdensuuntaisuutena.
Morograniitin tekstuurille tyypillisiä piirteitä ovat plagioklaasin taipuneisuus, myr-
mekiittirakenteet, kookkaiden mikrokliinirakeiden poikiliittisuus seka biotiitin ja opaa-
kin runsaus. Tummien mineraalien määrä vaihtelee huomattavasti (3,5-22 %). Modaa-
likoostumuksissa on myös vaihtelua monzograniitista granodioriittiin (taulukko 11).
Morograniitin paamineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi, kalimaasalpa ja biotiitti.
Aksessorisina mineraaleina ovat opaakki, titaniitti, apatiitti, zirkoni, rutiili ja allaniitti.
Sekundaarisina mineraaleina ovat kloriitti, epidootti, serisiitti ja hematiitti.
Apliittimyloniitit ja myloniitit
Graniittikompleksin kivilajit
Apliittimyloniitteja esiintyy Kokonpesavaaran itäosassa ja lansiosan breksiavyöhyk-
keella (kuva 13, taulukko 12). Itäosissa ne ovat juonimaisia esiintymiä, jotka ovat
liuskettuneet pituussuuntansa mukaisesti. Niiden leveys on 5-20 cm. Paikoin ne
esiintyvät vaalean, keskirakeisen graniittigneissin ja harmaan, hienorakeisen, metagrau-
vakkamaisen kiven kontaktissa. Apliittimyloniitteja leikkaavat risteilevat, vyöhykkeiset
ja 3-20 cm:n levyiset pegmatiittijuonet.
Kokonpesavaaran lansiosan breksiavyöhykkeellä apliittimyloniitit ovat hienorakeisia,
vaalean punaisia, voimakkaasti suuntautuneita ja raitaisia. Raitaisuus on paikoin
poimuttunutta. Apliittimyloniittien leveys on alle 1,2 m. Apliittimyloniitit leikkaavat
graniittigneissia, mutta Tepaston apliittigraniitti leikkaa ja breksioi niitä.