nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Geologinen ympäristö<br />
Alueen vanhimpia kiviä ovat lapponiset suprakrustiset liuskeet sekä niiden yhteydes-<br />
sä esiintyvät metagabrot ja -diabaasit (Lehtonen et al. 1985). Seuraavaksi vanhimpia<br />
ovat svekokarjalaisen orogenian varhais- ja syntektonisessa vaiheessa uudelleen aktivoi-<br />
tunut arkeeinen gneissipohja, ns. hetangraniitti, seka synkinemaattista vaihetta edusta-<br />
vat pienet kvartsidioriittipahkut, jotka on korreloitu ns. Haaparanta-sarjan kanssa<br />
(Lehtonen et al. 1985).<br />
Alueen nuorimmat granitoidit jakaantuvat kahteen ryhmaan. Vanhempaan ryhmaan<br />
on luettu pienet graniitti-intruusiot Tepaston graniittikompleksin ympäristössä paaasias-<br />
sa Moskuvaaran, Puksuvaarojen ja Kulkujoen alueilla. Tähän ryhmaan on luettu lisaksi<br />
Tepaston alueella Kokonpesävaarassa tavattu pienialainen ns. morograniitti ja paaasias-<br />
sa Kuivavaarassa esiintyvä tasarakeinen graniitti. Granitoidiryhma on korreloitu Kittilän<br />
keskusgraniittiin ja Tiurajarven graniittiin, jotka edustanevat svekokarjalaisen oroge-<br />
nian myöhäistektonista vaihetta. Nuoremman ryhmän muodostavat posttektoniset<br />
Tepaston Nattas-tyypin graniittikompleksin kivet.<br />
Am<strong>fi</strong>boliitit ja metagabrot<br />
Arn<strong>fi</strong>boliitit ovat yleensa tummia, paikoin hieman vihertäviä, hienorakeisia ja<br />
suuntautuneita liuskeita. Usein ne ovat raitaisia metatuffeja ja -tuf<strong>fi</strong>itteja. Raitojen<br />
leveys vaihtelee millimetristä muutamaan senttimetriin ja väri mineraalikoostumuksen<br />
mukaan tummasta (sarvivalkevaltaiset) vihreään (diopsidi-/epidoottivaltaiset) ja vaalean<br />
harmaaseen (plagioklaasivaltaiset). Raitaisuuden pienpoimutus on yleistä. Metalaavat<br />
ovat yleensa suuntautuneita ja hieman karkearakeisempia kuin am<strong>fi</strong>boliitit.<br />
Am<strong>fi</strong>boliiteissa on satunnaisesti skapoliittiutumista ja karsiutumista, joihin liittyy<br />
vähän rikkikiisua ja magneettikiisua am<strong>fi</strong>boliitin kontaktin tuntumassa. Karsivaliosueet<br />
ovat yleensa boudinoituneet. Am<strong>fi</strong>boliittien yhteydessä esiintyy paikoin mustaliuskeita,<br />
jotka ovat rapautumispinnaltaan yleensa voimakkaasti ruosteisia.<br />
Am<strong>fi</strong>boliittien päämineraalit ovat tumman vihreä sarvivalke, yleensa saussuriittiutu-<br />
nut plagioklaasi (An-40 '3'0) ja kvartsi, jota on noin 6 '3'0. Aksessorisina mineraaleina<br />
esiintyy titaniittia, opaakkia, epidoottia ja apatiittia (taulukko 9). Karsiosueissa on<br />
edellisten lisaksi runsaasti diopsidia, zoisiittia, klinozoisiittia ja jonkin verran tremoliit-<br />
tia seka biotiittia.<br />
Metagabroa esiintyy am<strong>fi</strong>boliiteissa Kulkujoen alueella. Se on keski-karkearakeista,<br />
lähes massamaista tai vain heikosti suuntautunutta. Päämineraaleina ovat sarvivalke,<br />
klinopyrokseeni, plagioklaasi ja kvartsi. Paikoin biotiitin ja magnetiitin määrä yltää<br />
päamineraaliksi asti. Aksessorisina mineraaleina ovat titaniitti ja apatiitti. Sekundaarisi-<br />
na mineraaleina tavataan epidoottia, karbonaattia ja serisiittia (taulukko 9). Pyrokseeni-<br />
rakeet ovat voimakkaasti uraliittiutuneita, mutta muut muuttumisilmiöt ovat vähäisiä.<br />
Tummien mineraalien osuus on 50-75 '3'0.<br />
Hetangraniitti<br />
Hetangraniitti on harmaata, raekooltaan vaihtelevaa, heterogeenista ja suuntautu-<br />
nutta graniittigneissia. Usein siinä on syväkiville tyypillisiä piirteitä, mutta jäänteitä<br />
myös suprakrustisista piirteistä esiintyy. Koostumukseltaan hetangraniitti vaihtelee<br />
biotiittirikkaasta kiillegneissista karkeaan, maasalparikkaaseen ja sarvivalkepitoiseen<br />
tonaliittiin ja kvartsidioriittiin. Paikoin esiintyy intrusiivibreksiaa, jossa hetangraniitti<br />
leikkaa am<strong>fi</strong>boliitteja.<br />
Hetangraniitin paämineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi (albiitti-oligoklaasi), kali-<br />
maasalpa (mikrokliini), ja biotiitti (taulukko 10). Sarvivalkettä esiintyy yleisesti tonaliit-<br />
tis-kvartsidioriittisessa tyypissa. Aksessorisina mineraaleina ovat opaakki, titaniitti,<br />
apatiitti, zirkoni ja allaniitti. Sekundaarisina mineraaleina ovat muskoviitti-serisiitti,<br />
kloriitti ja epidootti. Tekstuurille leimaa antavat suuntautuneisuus ja muurilaastiraken-