nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
nattanen-type - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Paulaselan graniitit<br />
Paulaselan detaljikartoituksessa erotettiin graniitteja kolme paatyyppia: karkeapor-<br />
fyyrinen, karkearakeinen ja keskirakeinen mikrogra<strong>fi</strong>nen graniitti (kuva 6). Tyypeistä<br />
homogeenisin on karkearakeinen graniitti, joka edustaa alueella stokin paatyyppia.<br />
Karkeaporfyjrrisen graniitin kontaktia stokin karkearakeiseen paatyyppiin ei ole<br />
löydetty. Karkeaporfyyrinen graniitti onkin luultavasti kiteytynyt päätyypin magman<br />
fluidirikkaammasta osasta. Karkeaporfyyrisen graniitin pohjoisosassa biotiitti on vieras-<br />
muotoisempaa kuin eteläosassa. Myös sivukivimurskaleiden ympärillä graniitin biotiitti<br />
on vierasmuotoisempaa kuin ympäröivässä graniitissa. Vierasmuotoinen biotiitti ja<br />
miaroliittiset ontelot osoittavat veden erottumista sulasta sivukivikontaktin ja katon<br />
välittömässä läheisyydessä. Karkeaporfyyrisen graniitin läpi kulkee heikko hiertovyöhy-<br />
ke, joka yhtyy stokin pituusakselin suuntaan. Hiertosuunta näkyy kvartsikiteiden<br />
yhdensuuntaisena kasvuna, kvartsijuonina seka raontaytteina, joissa on epidoottia,<br />
kvartsia, vaaleaa kiillettä seka fluoriittia. Paulaselan karkeaporfyyrista graniittia vastaa-<br />
via linssejä esiintyy karkearakeisessa päätyypissa myös lähellä stokin eteläreunan<br />
keskirakeista graniittia.<br />
Mikrogra<strong>fi</strong>nen graniitti eroaa selvimmin Nattasen paafaasista, vaikkei näiden kahden<br />
välillä ole havaittu kontaktia. Siinä esiintyy paikoitellen runsaasti miaroliittisia onteloi-<br />
ta, jotka ovat osoitus fluidifaasin erottumisesta. Miaroliittisten onteloiden ymparilla on<br />
havaittavissa karkeita osueita, jotka koostuvat kvartsista ja kalimaasalvasta. Graniitin<br />
raekoossa ja tekstuurissa on vaihtelua, ja graniitissa voidaan erottaa porfyyrisia,<br />
keskirakeisia ja karkearakeisia osia. Biotiitin jakautuminen on tasaisempaa kuin<br />
kvartsin ja maasalpien, vaikka alueellisesti sen määrässä, raekoossa ja omamuotoisuu-<br />
dessa on selviä eroja. Mikrogra<strong>fi</strong>sessa graniitissa esiintyy runsaasti karkearakeista<br />
päätyypin graniittia sulkeumina, jotka ovat vaihettuvia. Mikrogra<strong>fi</strong>sen graniitin eutekti-<br />
nen kiteytyminen on edellyttänyt litostaattisen paineen alenemista; paine aleni paatyypin<br />
kiteytymisvaiheen lopussa tai sen jälkeen.<br />
Mikrogra<strong>fi</strong>sessa graniitissa on paikoin runsaasti miaroliittisia onteloita, joiden<br />
läpimitta on jopa 4-5 mm. Plagioklaasi on osittain omamuotoista (0 = 0,5-2 mm) ja<br />
RHYOLITE DYKES<br />
COARSE-GRAINED GRANITE SPHERULITIC QUARTZ PORPHYRY<br />
COARSE-PORPHYRITIC GRANITE SPHERULITIC RHYOLITE<br />
MICROGRAPHIC GRANITE QUARTZ-FELDSPAR PORPHYRY<br />
COUNTRY- ROCK XENOLITH 0 FINE-GRAINED RHYOLITE<br />
SHEAR JOINT<br />
HEMATITE-QUARTZ DYKE<br />
Kuva 6. Paulaselan-Palo-Kiimaselän detaljikartoitusalue.<br />
Fig. 6. Detailed map of Paulaselkä-Palo-Kiimaselkä area.