Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
50<br />
3. ELIÖSTÖ- JA BIOTOOPPISELVITYS<br />
namar<strong>ja</strong>, lehtonurmikka <strong>ja</strong> tesma.<br />
· Kuivat lehdot<br />
Selvitysalueella esiintyvää kuiville lehdoille tyypillistä<br />
harvinaisempaa lajistoa ovat metsävirna,<br />
näsiä <strong>ja</strong> (metsä)lehmus, jotka ovat tyypillisiä<br />
myös tuoreille lehdoille <strong>ja</strong> näsiä jopa kosteille<br />
lehdoille sekä lehtokorville. Metsävirnaa kasvaa<br />
runsaimmin Ahvenanmaalla <strong>ja</strong> Manner-Suomessa<br />
sekä Etelä-Hämeen lehtokeskuksessa, mutta<br />
sielläkin kohtalaisen harvinaisena. Sitä löytyy<br />
harvinaisena aina Oulun maakunnan etelärajoille<br />
asti. Tampereella metsävirnaa esiintyy paikoin<br />
runsaanakin.<br />
Näsiää esiintyy runsaimmin Etelä-Hämeen lehtokeskuksessa<br />
välillä Tampere - Pälkäne sekä<br />
Pohjois-Kar<strong>ja</strong>la - Ka<strong>ja</strong>ani-akselilla <strong>ja</strong> Sodankylän<br />
paikkeilla, mutta kuitenkin aika harvakseltaan.<br />
Lajia esiintyy siis aivan pohjoisinta Suomea<br />
myöten, mutta em. “keskittymien” ulkopuolella<br />
harvinaisena.<br />
Myös lehmuksen esiintyminen noudattaa Etelä-Suomen<br />
osalta metsävirnan <strong>ja</strong> näsiän esiintymistä.<br />
Sitä tapaa parhaiten Etelä-Hämeessä,<br />
vaikka kohtalaisen harvinaisena sielläkin. Lajia<br />
kasvaa aina Iisalmen korkeudelle asti lukuun ottamatta<br />
Poh<strong>ja</strong>nmaata. Särkijärven ympäristössä<br />
ovat <strong>Tampereen</strong> parhaimmat lehmuksen esiintymisalueet<br />
(Liite 8). Missään muualla Tampereella<br />
en ole tavannut sellaista lehmusrunsautta kuin<br />
Särkijärven eteläosissa Valkaman-Leppäsen tienoilla;<br />
alueella lienee sato<strong>ja</strong> lehmuksia pensaina<br />
<strong>ja</strong> puina.<br />
Muuta selvitysalueen kuivilla lehdoilla kasvavaa<br />
lajistoa ovat mm. kevätlinnunherne, lillukka,<br />
metsäorvokki, metsäkurjenpolvi, mäkilehtoluste,<br />
sinivuokko, taikinamar<strong>ja</strong>, lehtonurmikka,<br />
ahomansikka, lehtokuusama, nuokkuhelmikkä<br />
<strong>ja</strong> kalliokielo (Polygonatum odoratum).<br />
· Tuoreet lehdot<br />
Selvitysalueella esiintyvää harvinaista tuoreiden<br />
lehtojen tyyppilajistoa ovat kuivien lehtojen yhteydessä<br />
esitettyjen metsävirnan, näsiän <strong>ja</strong> lehmuksen<br />
lisäksi mustakonnanmar<strong>ja</strong>, lehto-orvokki,<br />
lehto- <strong>ja</strong> kevätlehtoleinikki, (lehto)imikkä,<br />
kaiheorvokki, keltavuokko, lehtomatara <strong>ja</strong> kyläkellukka.<br />
Mustakonnanmar<strong>ja</strong>n esiintyminen on <strong>ja</strong>kautunut<br />
selkeästi kahteen; pääesiintymäalueet ovat<br />
Etelä-Hämeen lehtokeskus <strong>ja</strong> Pohjois-Kar<strong>ja</strong>la<br />
<strong>ja</strong> Laatokan lehtokeskuksen vaikutusalue. Sitä<br />
tapaa aina Sodankylän korkeudelle asti, mutta<br />
harvinaistuu voimakkaasti lin<strong>ja</strong>n Pori-Nurmes<br />
luoteispuolella. Mustakonnamar<strong>ja</strong> on pääesiintymisalueillaankin<br />
kohtalaisen harvinainen.<br />
Lehto- <strong>ja</strong> kaiheorvokin esiintyminen noudattaa<br />
myös kahden lehtokeskuksen mukaista <strong>ja</strong>kautumista,<br />
mutta kaiheorvokki on jonkin verran<br />
itäpainotteisempi. Lehto-orvokin parasta esiintymisaluetta<br />
on nimenomaan Etelä-Hämeen<br />
lehtokeskus, mutta sitä esiintyy aina Kemin<br />
korkeudelle asti harvinaisena. Runsaana esiintyessään<br />
lehto-orvokki on merkkinä lehtojen<br />
parhaimmistoon kuuluvasta alueesta, erityisesti<br />
jos mukana on lisäksi muuta lehtolajistoa kuten<br />
imikkää. Kaiheorvokki on <strong>Tampereen</strong> <strong>ja</strong> Nokian<br />
suunnalla esiintymisensä läntisillä rajoillaan <strong>ja</strong><br />
Tampereella harvinaisena esiintyvä laji. Sitä tavataan<br />
harvakseltaan aina lähes pohjoisinta Lappia<br />
myöten. Kaiheorvokin kasvuympäristöä ovat<br />
varjoisat, kosteat, sammalpeitteiset kivet <strong>ja</strong> kannot<br />
rehevillä, ravinteisilla paikoilla.<br />
Myös lehto- <strong>ja</strong> kevätlehtoleinikkien esiintyminen<br />
on kaksi<strong>ja</strong>koista. Näistä selvästi harvinaisempi<br />
lehtoleinikki on yleisimmillään Ahvenanmaalla.<br />
Manner-Suomessa sen pääesiintymäalue on<br />
Etelä-Häme, jossa sitä esiintyy harvinaisena.<br />
Toinen pienempi keskittymä löytyy Pohjois-Savosta.<br />
Tampereella se kasvaa lähes luoteisimmillaan.<br />
Kevätlehtoleinikin pääesiintymisaluetta<br />
ovat Lounais-Suomi <strong>ja</strong> Etelä-Häme. Muita pienempiä<br />
keskittymiä ovat mm. Laatokan lehtokeskuksen<br />
tienoilla, aivan ra<strong>ja</strong>n pinnassa oleva<br />
alue sekä Pohjois-Savossa oleva erillinen alue,<br />
jossa lajia tavataan harvinaisena. Lajia kasvaa<br />
myös Ahvenanmaalla. Etelä-Hämeessä sen voi<br />
katsoa olevan paikoin jopa yleinen. Lehtoleinikeistä,<br />
kevätlehtoleinikeistä <strong>ja</strong> kevätleinikeistä<br />
(R. auricomus) pitäisi puhua itse asiassa ”kevätleinikit”-<br />
ryhmänä, sillä niistä on eritelty useita<br />
apomiktisia alalaje<strong>ja</strong>, joiden väliset erot ovat<br />
liukuvia <strong>ja</strong> siksi lajien erottaminen toisistaan on<br />
vaikeaa.<br />
Imikkä kuuluu lajeihin, jota ei esiinny juurikaan<br />
muualla kuin Lounais-Suomessa <strong>ja</strong> Etelä-Hämeessä<br />
lukuun ottamatta joitakin harvinaisia<br />
esiintymiä pitkin etelärannikkoa aina Etelä-Kar<strong>ja</strong>laan<br />
asti sekä yksittäistä erillistä esiintymää<br />
Vaasassa. Joka tapauksessa lajin voi sanoa olevan<br />
Etelä-Hämeessä paikoin jopa yleinen. Runsaana<br />
muiden lehtolajien joukossa esiintyessään<br />
imikkä kielii kohteen kuuluvan lehtojen parhaimmistoon.<br />
Keltavuokon esiintymä jää täysin Lounais-Suomeen,<br />
jossa sitä on runsaammin Ahvenanmaalla<br />
<strong>ja</strong> Etelä-Hämeessä. Pohjoisimmillaan lajia tavataan<br />
<strong>Tampereen</strong> Aitoniemellä <strong>ja</strong> Ylöjärven Valkeekiven<br />
lahden lehdossa. Laji on Tampereella<br />
kohtalaisen harvinainen <strong>ja</strong> sitä on joskus jopa<br />
siirretty rakentamisen tieltä muihin suotuisiin<br />
kasvuympäristöihin. Selvitysalueella sitä kasvaa<br />
vain Leppäsen puron varren reunamilla, Arvion
Change language