Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
Lahdesjärvi-Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys - Tampereen ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
3. ELIÖSTÖ- JA BIOTOOPPISELVITYS<br />
53<br />
tetut lajit”.<br />
· Vesistöt (järvet, lammet, o<strong>ja</strong>t, purot <strong>ja</strong> allikot)<br />
Tähän luokkaan kuuluvia tavallista harvinaisempia<br />
laje<strong>ja</strong> selvitysalueelta ovat lapinvesitähti,<br />
keltakurjenmiekka, purolitukka, järvikaisla,<br />
mutayrtti, rentovihvilä, varstasara, pikkumatara,<br />
isolumme, suomenlumme, kapealehtiosmankäämi<br />
sekä myös Nitella-suvun levät. Lapinvesitähti<br />
on käsitelty kappaleessa ”Rauhoitetut <strong>ja</strong><br />
uhanalaiset lajit”, keltakurjenmiekka <strong>ja</strong> varstasara<br />
kappaleessa ”Kosteat lehdot <strong>ja</strong> rehevät korvet”<br />
sekä purolitukka kappaleessa ”Muut rehevät<br />
kosteikot”.<br />
Järvikaisla kuuluu lajeihin, jotka ovat kärsineet<br />
vesien rehevöitymisestä. Sitä kasvaa aivan pohjoisinta<br />
Suomea lukuun ottamatta koko maassa<br />
<strong>ja</strong> yleisimmillään Lounais- Etelä-Suomessa. Se<br />
on kuitenkin kohtalaisen harvinainen etelässäkin.<br />
Selvitysalueella järvikaislaa kasvaa Särkijärvellä<br />
muutamissa paikoissa.<br />
Mutayrtti kasvaa suo<strong>ja</strong>isissa paikoissa rantavyöhykkeellä<br />
aivan vesira<strong>ja</strong>lla. Kasvupoh<strong>ja</strong>na se<br />
suosii savi-, hiesu- <strong>ja</strong> hiekkarantaa. Laji on valtakunnallisesti<br />
harvinainen <strong>ja</strong> sitä esiintyy eniten<br />
Lounais-Suomessa, josta sen levinneisyys <strong>ja</strong>tkuu<br />
pohjoiseen pitkin rannikkoa. Pohjoisimmat<br />
esiintymät ovat Rovaniemen paikkeilla.<br />
90-luvun alussa löydettiin Särkijärveltä <strong>ja</strong> Suolijärveltä<br />
uutena lajina puhtaissa <strong>ja</strong> kirkkaissa<br />
vesissä viihtyvä rentovihvilä, jota eräät tutki<strong>ja</strong>t<br />
pitävät myös happamoitumisen ilmentäjänä. Karujen<br />
rantojen lisäksi lajia kasvaa jopa soilla <strong>ja</strong><br />
ojissa. Sitä esiintyy harvinaisehkona Keski-Suomen<br />
eteläpuolella <strong>ja</strong> joinakin erillisinä esiintymisinä<br />
Tornionjokilaaksoa myöten. Särkijärven<br />
rentovihviläkasvustot ovat runsaita.<br />
Pikkumatara kasvaa rantanevoilla, saramättäiköissä<br />
<strong>ja</strong> luhtaisilla niityillä koko Suomessa. Laji<br />
esiintyy koko Suomessa harvinaisehkona, mutta<br />
esiintyminen on ehkä jonkin verran painottunut<br />
Etelä-Suomeen. Selvitysalueella sitä kasvaa Lahdenperän<br />
rantanevalla.<br />
Särkijärvessä.<br />
Kapealehtiosmankäämi on yleisimmillään alueilla<br />
Kristiinankaupunki-Pori <strong>ja</strong> siitä Kokemäenjoen<br />
vesistöreittiä pitkin Tampereelle, Roineen ympäristössä<br />
sekä Uudellamaalla, mutta sielläkin harvinaisehkona.<br />
Se harvinaistuu tästäkin siten, että<br />
pohjoisimmillaan se on noin Iisalmen korkeudella.<br />
Se viihtyy vähäsuolaisissa merenrantalahdissa<br />
<strong>ja</strong> rehevissä järvissä. Selvitysalueella laji kasvaa<br />
maanläjityspaikan sulkemassa allikossa Nirvan<br />
liittymän kyljessä muutaman yksilön turvin.<br />
· Muut biotoopit<br />
Tähän ryhmään kuuluu kalliovillakko (Senecio<br />
sylvaticus), varstasara, pikkumatara, hentosara<br />
(Carex disperma).<br />
Selvitysalueelta on jo vuonna 1993 löytynyt (Tapio<br />
Lahtonen) kalliovillakkoa hakkuuaukealta.<br />
<strong>Tampereen</strong> kantakaupungin alueella vain satunnaisesti<br />
tavatun kalliovillakon ominta biotooppia<br />
ovat metsäkalliot, niityt, hakkuu- <strong>ja</strong> paloaukeat<br />
sekä kaikenlaiset joutomaat. Kalliovillakon valtakunnallinen<br />
esiintyminen on painottunut lounaiseen<br />
Suomeen. Se on pääesiintymäalueillaan<br />
Ahvenanmaalla-Turun ympäristössä <strong>ja</strong> Kymenlaaksossa<br />
jopa yleinen, mutta harvinaistuu näiltä<br />
alueilta muualle voimakkaasti siten, että Tampereella<br />
se on jo harvinainen eikä sitä esiinny enää<br />
Jyväskylän pohjoispuolella.<br />
Varstasara on esitelty kappaleessa ”Kosteat lehdot<br />
<strong>ja</strong> rehevät korvet”.<br />
Pikkumatara on esitelty kappaleessa ”Vesistöt”.<br />
Myös hentosaraa kasvaa koko maassa, mutta on<br />
kuitenkin kohtalaisen harvinainen korpien laji.<br />
Se puuttuu Ahvenanmaalta. Selvitysalueella sitä<br />
tiedetään kasvavan yhdessä Leppäsen alueelle<br />
laskevan puron varren korvella.<br />
Isolumme <strong>ja</strong> suomenlumme ovat kaakkoisia harvinaisehko<strong>ja</strong><br />
laje<strong>ja</strong>. Näistä harvinaisempi isolumme<br />
on Tampereella luoteisilla äärirajoillaan; laji<br />
puuttuu jo Poh<strong>ja</strong>nmaalta <strong>ja</strong> Kainuusta. Suomenlumpeen<br />
pääesiintymäaluetta ovat Jyväskylästä<br />
Pohjois-Kar<strong>ja</strong>laan ulottuva seutu, erityisesti Ilomantsin<br />
ympäristö, jossa sitä on jo kohtalaisesti.<br />
Muualla laji on harvinainen aina Rovaniemen<br />
korkeudelle asti. Suomenlumme on <strong>Tampereen</strong><br />
seudulla harvinainen. Molempia lumpeita kasvaa
Change language