Lue kirja pdf-muodossa - Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen ...

tuostakin kaikkialla Raamatussa. Se annettiin ensin Aadamille, sitten
kantaisille; sen jälkeen profeetat toivat sen ilmi, ja vihdoin Kristus sitä
julistaen toi sen esiin juutalaisille. Apostolit levittivät sitä koko maailmaan.
Puolustus XII, 53, s. 146 T
Tämä käsky on itse asiassa evankeliumi, joka määrää meidän uskottavaksemme
sen, että Jumala on meille Kristuksen tähden leppyinen: "Ei
jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi; joka uskoo
häneen, sitä ei tuomita…" (Joh. 3:17 s.). Puolustus IV, 345, s. 119. 2
Näin siis oikea parannus alkaa. Siinä ihmisen täytyy kuulla tällainen tuomio:
Kaikki te olette tyhjää täynnä, olette joko julkisyntisiä tai pyhiä; muuksi
teidän kaikkien muuttua täytyy ja toisin tehdä kuin nyt olette ja teette,
olitte sitten keitä tai kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä hyvänsä;
tässä kukaan ei ole vanhurskas.
Tällaiseen virkaan Uusi Testamentti kuitenkin evankeliumin kautta
välittömästi liittää lohdullisen armolupauksen, joka on uskottava, niin
kuin Kristus, Markuksen evankeliumin 1. luvussa sanoo: "Tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi, toisin sanoen: tulkaa toisiksi ja tehkää
toisin, uskoen minun lupaukseni. Ennen häntä tullutta Johannestakin
sanotaan parannuksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta
varten, toisin sanoen, hänen on nuhdeltava heitä kaikkia ja
tehtävä heistä syntisiä, että he tietäisivät, mitä he ovat Jumalan
edessä ja tuntisivat itsensä kadotetuiksi ihmisiksi, täten tullen Herralle
valmistetuiksi saamaan armoa ja hänellä odottamaan syntien anteeksiantamusta
sekä siihen pitäytymään. Niin Kristus itsekin, Luukkaan
evankeliumin viimeisessä luvussa sanoo, että -parannusta ja syntienanteeksiantamusta
on koko maailmassa saarnattava hänen nimessään."
Jos taas laki mainittua virkaansa harjoittaa erillisenä, ilman
että lisäksi tulee evankeliumi, on käsillä kuolema ja helvetti, ja
ihmisen täytyy Saulin ja Juudaksen tavoin joutua epätoivoon, niin
kuin pyhä Paavali sanookin lain kuolettavan synnin kautta. Evankeliumi
sitä vastoin ei anna lohdutusta ja anteeksiantamusta vain yhdellä
tavalla, vaan sanalla, sakramentilla ja muulla samantapaisella, niin
kuin saamme kuulla, että ankaraa synninvankeutta vastaan todella
"Jumalan tykönä olisi runsas lunastus", niin kuin 129. psalmi sanoo.
Smalkadin uskonkohdat III, 3, 3-7, s. 256 s. 1
Me uskomme ja tunnustamme, että näitä kumpaakin oppia on alati, aina
maailman loppuun asti Jumalan seurakunnassa uutterasti, mutta
asianmukaisin, sopivin erotuksin opetettava, niin että lain saarnalla ja
sen uhkauksilla uuden liiton virassa katumattomien ihmisten sydämet
saatettaisiin pelkoon ja syntiensä tuntemukseen ja parannukseen, ei
kuitenkaan sillä tavalla, että ne siinä jäisivät pelonalaisuuteen ja epätoivoon,
vaan siten, että - koska "laki on meille kasvattaja Kristukseen,
että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme", Galatalaiskirjeen 3.
luku, ja koska se ei osoita eikä johdata meitä pois Kristuksesta, vaan
18