Lue kirja pdf-muodossa - Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen ...

kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään" (Room.
3:23 s). Smalkaldin uskonkohdat 11, 1-3, s. 246. T
Tämä syntien anteeksiantamuksen lupaus ei ensinkään ole lain saarnaa, se
on aito profeetallinen ja evankelinen sana, jonka Daniel toivoi uskolla
vastaanotettavan. Tiesihän Daavid, että Kristuksessa syntien anteeksiantamusta
ei oltu luvattu ainoastaan israelilaisille, vaan kaikille pakanoillekin;
eipä hän muussa tapauksessa olisi voinut luvata syntien
anteeksiantamusta. Puolustus IV, 262, s. 103. 2
Nämä molemmat, pelkoonsaattaminen ja pelkoonsaatettujen vanhurskautus
ja eläväksitekeminen ovat ne Jumalan pääasialliset teot, joita hän ihmisissä
toteuttaa. Koko Raamattu jakautuu näiden molempien tekojen
mukaan. Toinen osa on lakia, joka saattaa ilmi synnit, nuhtelee
niiden tähden ja tuomitsee ne. Toinen osa on evankeliumia, toisin sanoen
Kristuksessa lahjoitetun armon lupausta. Lupaus toistuu tuon
tuostakin kaikkialla Raamatussa. Se annettiin ensin Aadamille, sitten
kantaisille; sen jälkeen profeetat toivat sen ilmi, ja vihdoin Kristus sitä
julistaen toi sen esiin juutalaisille. Apostolit levittivät sitä koko maailmaan.
Puolustus XII, 53, s. 146. T, 2, 3
Sen taas, että usko ei merkitse ainoastaan historiallista tietoa, vaan sellaista
uskoa, joka suostuu lupaukseen, Paavali selvästi todistaa sanoessaan
vanhurskauden olevan "uskosta" sen tähden, "että se olisi armosta".
Hän oivaltaa, että lupausta ei voida vastaanottaa muulla tavalla
kuin uskolla; sen vuoksi hän correlative (keskenään) vertailee
lupausta ja uskoa yhdistäen ne. Lienee kuitenkin helppo ratkaista, mitä
usko on, jos otamme huomioon Uskontunnustuksen, jossa on nimenomainen
syntien anteeksiantamusta koskeva uskonkohta. Ei siis
riitä se, että uskotaan Kristus syntyneeksi, kärsineeksi ja ylösnousseeksi,
meidän täytyy liittää siihen syntien anteeksiantamuksenkin
uskonkohta, joka on historiallisten tapahtumien lopputarkoitus (causa
finalis). Puolustus IV, 51, s. 73. T, 1, 3
Tämän ohella tulee meidän uurastamalla uurastaa Jumalan tahdon mukaan
elämistä, näin Pietarin kehotuksen mukaisesti tekemään kutsumisemme
lujaksi" (2 Piet. 1:10), ja erikoisesti pitäytymään ilmoitettuun
Sanaan, joka ei voi jättää eikä jätäkään meitä pulaan. Yksimielisyyden
ohje, sup. XI, 14, s. 446. T, 3, 4
Siksi, että tiedämme: Jumala ei valhettele. Minä ja lähimmäiseni ja, lyhyesti
sanoen, kaikki ihmiset saattavat erehtyä ja pettää, mutta Jumalan
Sana ei saata erehtyä. Iso Katekismus, IV, 57, s. 393. T, 3, 4
"Kolmas on se, ettei Jumalan Sana ole vilpistelevä eikä se vaihettele." (Luther)
Yksimielisyyden ohje, sup. VII, 13, s. 433. T, 3, 4
Ellet nyt tuota voikaan tuntea, niin usko ainakin Raamattua! Se ei valhettele.
Se tuntee lihasi paremmin kuin sinä itse. Iso Katekismus, alttarin sakramentti,
76, s. 404. T, 3
36