Lue kirja pdf-muodossa - Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen ...

din käsiinsä 1960 -luvulla, josta ajasta puhutaan erityisenä
”liberaalisena kautena”.
Mutta sitten tapahtui käänne. Oli teologeja, jotka paljastivat
liberaalien todellisen olemuksen ja ohjasivat tunnustukselliseen
taisteluun. Seurakunnat olivat pohjaltaan uskovien seurakuntia
ja niissä uskottiin, mitä Missourisynodi oli historiansa
alusta lähtien opettanut. Jumala kuuli rukoukset. Tapahtui
puhdistus. Kirkon johto vaihtui, St. Louisin tiedekunnan rehtori
erotettiin virastaan, samoin neljä aluepiirien johtajaa (piispaa
vastaavia), St. Louisin liberaalit professorit jättivät työpaikkansa
ja tiedekunta puhdistui kuin ihmeen kautta. Sen jälkeen
kirkon tervehdyttäminen on jatkunut kaikilla rintamilla: epäkohtia
korjataan ja samalla suuntaudutaan monipuoliseen rakentavaan
työhön. Osa liberaaleista on jättänyt synodin ja liittynyt
muihin kirkkoihin tai muodostanut uuden kirkon. Ja nyt
Missourisynodi voi paremmin kuin ennen joka suhteessa.
Säilyäkseen luterilaisena kirkkona Missourisynodilla ei ollut
muuta mahdollisuutta kuin taistelu totuuden puolesta Kristuksen
kalliisti lunastamien sielujen tähden, taistelu, josta Vapahtaja
sanoo: ”Kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt.”
(Luuk. 12:49).
Suomeen teologinen liberalismi saapui aikaisemmin kuin
Missourisynodiin eikä se täällä kokenut sanottavampaa vastarintaa.
Professori A.F. Puukko onkin sanonut: ”Minun aikanani
on ns. historiallinen suuntaus tullut yleiseksi, ja papisto on
siihen aikaa myöten tottunut ja mukautunut. Mitään 'suurta'
taistelua ei meillä tässä suhteessa ole ollut.” (Uusi Suomi 130 /
1945).
Missourisynodi on ainoa suuri kirkkokunta, joka on selvittänyt
välinsä teologisen liberalismin kanssa. Sellaisena sen paluu
raamatullisen uskon perustalle on ainutlaatuinen ilmiö.
Tässä periaatelausunnossa saattaa lukija kiinnittää huomiota
eräisiin toistuviin sanontoihin, kuten ”uskomme, opetamme,
8