1jZ7iKR

leille tulee kasvamaan vääjäämättä.
Maksullisten oppimateriaalien tuottajat: kai
teitä raha kiinnostaa?
(Ja opettaja: Onko sinulla pöytälaatikossa
hyväksi havaitsemaasi oppimateriaalia esimerkiksi
siitä, miten algoritmin käsite kannattaa opettaa?
Hyvä – testatulle materiaalille on varmasti tilausta.)
Hei oppimateriaalien
tuottajat: kai teitä
raha kiinnostaa?
Vanhemmat, vaatikaa kouluilta
ohjelmoinnin opetusta
Kenelle: kaikki vanhemmat, joilla on lapsia peruskoulussa.
Haaste: Ohjelmointi tulee opetussuunnitelmaan,
mutta sen opettaminen tulee olemaan kiinni yksittäisistä
kouluista, rehtoreista ja opettajista.
Suomen järjestelmässä ei tulla mitenkään
erityisesti tarkkailemaan sitä, kuinka vakavasti
rehtorit ja opettajat ottavat tämän uuden vastuun.
Luotto on siis kova.
Jos kuitenkin näyttää siltä, että juuri oman
lapsen koulussa ei tartutakaan tuumasta toimeen
ohjelmointiharjoitusten kanssa, vanhempien on
hyvä ottaa kohteliaasti asia esille koulun kanssa.
(Aivan äärimmäisessä tapauksessa vanhemmilla
on oikeus valittaa opetuksen puutteesta aluehallintoviranomaisille,
mutta lähtekäämme siitä, että
ystävällinen vuoropuhelu on paras keino.)
Mitä enemmän koko Suomen vanhemmat
esittävät toiveensa siitä, että haluamme lastemme
oppivan ohjelmoinnin perusteet, sitä helpommin
muutoksesta tulee onnistunut ja innostunut.
Miksi tämä on tärkeää? Koodi2016:n tukijat kertovat
”Olen itse pitänyt
lapsille koodauskerhoa”
Marko Klemetti, DevOps-yksikön johtaja, Eficode
haluaa palkata ohjelmoijiksi
nuoria ja motivoituneita, lupaavia opiskelijoita.
Tilanne suosii nyt niitä, joille ”Eficode
vaikkapa faija on jo lapsena opettanut koodamista.
Kun ohjelmointia aletaan opettaa peruskoulussa,
se tasa-arvoistaa lapsia ja antaa mahdollisuuden
monipuoliselle kehittymiselle koodauksen kautta.
Olen itse pitänyt tänä keväänä Espoossa Perkkaanpuiston
koulussa vapaaehtoista koodauskerhoa
kolmos–kutosluokkalaisille. Kerhoon piti alun
perin ottaa 10 oppilasta, mutta sinne ilmoittautui
15. Lopulta vielä kolme lasta pyysi ekana päivänä
itku silmässä kerhon oven takana, että päästäisikö
mekin mukaan.
Kaksi ekaa tuntia keskityttiin yksinkertaisessa
ohjelmointiympäristössä ihan vain siihen, miten
kilpikonnan saa liikkumaan ruudulla. Sitä kautta
käytiin läpi ohjelmointiin liittyviä asioita kuten
komentoja, silmukoita ja funktioita.
Esimerkiksi funktiolle toimivin selitys oli, että
sille asialle, mitä se kilppari tekee ruudulla annetaan
jokin nimi, jotta voit pyytää sitä tekemään
saman asian helposti myöhemmin uudestaan. Kun
olet saanut kerran kilpparin liikkumaan neliökuviossa,
niin kun kirjoitat ruudulle uudestaan sanan
”neliö”, niin kilppari tekee taas neliön.
Kerhossa on nähnyt, että nelos–vitosilla on jo
matematiikan, englannin kielen ja tietokonetaitojen
takia nuorempia paremmat valmiudet. Niiden
kanssa päästiin neljännellä kerralla niin pitkälle,
että kirjoitettiin jo tasohyppelypelin alkua.
Kolme varttia on aika maksimikeskittymisaika
alakoululaiselle! Mutta siinä ajassa lapset sisäistävät
valtavan paljon enemmän tietoa kuin aikuiset.”
|139