Lataa (pdf) - Kuntatekniikka

Intohimosta elämäänLuin taannoin lehdestä kolmestaeri ammatin asiantuntijasta,joiden elämää virkistytti kiinnostavaharrastus. Erityisesti erään lääkärintarina herätti huomiota: hänon siviiliammatiltaan urologi, jokaharrastuksekseen soittaa suomalaisittainkuulussa rokkibändissä– mielestäni kaksi omalla tavallaanvaativaa ja keskenään varsinerilaista ympäristöä ja toimintaa.Aikuinen mies ja perheenisä, jonkaelämä vaikutti olevan tasapainoistaja täyttä. Työ, joka on haastavaaja ajoittain raskasta, muttapalkitsevaa ja mielenkiintoista sekäharrastus, joka irrottaa ja tasapainottaa.Artikkelista huokui innostus jaintohimo, jotka kohdistuivat sekätyöhön että harrastukseen. Einiin, että työssä käydään harrastuksenrahoittamiseksi vaan siksi,että molemmat koetaan mielekkäinäja arvokkaina. Molemmattoimivat omalla tavallaan voimaannuttavinaja omaa elämäätäydentävinä. Molemmissa onmyös raskaat vaiheensa, mutta itsensähaastamisen ja selviytymisentunne palkitsee.Yksilö ja kokonaisuusLääkärin esimerkki ei tarkoita,että nyt kaikkien pitäisi opetellasoittamaan tai edes etsiä hyväharrastus. Mielestäni se kertoo siitä,että ihminen on yksilö ja kokonaisuus,joka tarvitsee erilaisia ärsykkeitäja toisiaan täydentäviä jatasapainottavia asioita elämäänsä.Tasapaino voi löytyä monipuolisestatyöstä, mielenkiintoisistaharrastuksista, sosiaalisista verkostoistatai toisten auttamisesta. Erilaisetelämäntilanteetkin vaikuttavatmahdollisuuksiin ja tuovatelämään oman sävynsä. Joka tapauksessayksipuolisuus puuduttaaja liiallisella puudutuksella onkeloonnuttava vaikutus. Kasvotmuuttuvat uurteisiksi, vakaviksi ja“On mieletöntunne saadaratkottuapitkäänvaivannutongelma taivalmiiksiiso projekti.”harmaiksi. Asioita tekee vain tottumuksestaja tavan vuoksi, ajatteluunohtuu. Samalla menetetäänelämän ilo ja kyky uudistua.Yritetään vain selviytyä tästä päivästäja odotetaan viikonloppuatai seuraavaa lomaa. Sääli, sillä ihmiselläon vain yksi elämä, jonkamitta ei ole tiedossamme.Sain jokin aika sitten kuulla entisentyökaverini ja hyvän ystävänisairastumisesta. Taistelu oli lyhytja hänen voimansa ehtyivät hiihtolomanalla. Mielessäni risteilevätepäusko, suru ja ikävä. Samallatulee miettineeksi elämää, sen arvoaja lyhyyttä.Paljon on itsestämme kiinniViime aikoina on keskusteltu paljontyöurien pidentämisestä jatyössä jaksamisesta. Tällä ei varmaankaantarkoiteta sitä, ettätyöyhteisöjen tulisi muuttua aikuistenHopLopeiksi ja huvipuistoiksi,joihin tullaan viettämäänaikaa ja pitämään hauskaa.Mitä sitten pitäisi tehdä, ettäaikuisikä ja työ eivät tuntuisi pelkältäpuurtamiselta? Voiko jo työuranaikana elää täyttä elämää,ilman että jää odottamaan eläkkeellepääsemistä ja elämisen alkamistavasta sitten? Paljon onkiinni meistä itsestämme ja siitä,miten suhtaudumme työtehtäviin,työyhteisöön ja omaan kyvykkyyteemmetoimia ja etsiä muutostaja uudistumista.Ymmärrän kyllä, jos kuntalaisaloitteisiinvastaaminen, 100. lomakkeentarkistaminen tai 35vuotta samassa virassa eivätuseinkaan synnytä työhön intohimoatai flow-tilaa, mutta niidentasapainottajaksi kotielämästä,vapaa-ajasta tai jopa muistatyötehtävistä pitäisi löytyä jotainmuuta motivoivaa ja tavoiteltavaa.Elämän tulisi olla kuin hyvä ruoka,jossa maistuvat makea, hapan,suolainen ja karvas sekä uutuutenaumami, joka on jonkinlainenhapanimelä yhdistelmämaku.Arki koostuu työstä, levosta jaomasta ajasta, joista pitäisi aistiakoko elämän makusinfonia: ajoittainkarvasta ja jopa suolaista –happamuuttakin tulee olla sopivasti.Vain näiden avulla voi tunnistaamyös makean.Umami voisi tulokkaana ollamuutoksen maku, joka aistitaanjokaisessa ympäristössä. Siihensuhtaudutaan toistaiseksi kuin johonkinuuteen kummallisuuteen.Vielä ei oikein osata nähdä, onkose hyvästä vai pahasta.Työ on osa makujen kirjoaTyö on osa tätä arjen kokonaisuutta– makujen kirjoa. Ajoittainjopa työ voi toimia intohimon lähteenä.On mieletön tunne saadaratkottua pitkään vaivannut ongelmatai valmiiksi iso projekti. Lisäarvoasyntyy, jos työtä on tehtyyhdessä, jolloin tekemisen, oppimisenja jakamisen tuska ja innostuskasvattavat tunnetta.Työ on motivoivaa ja tuntuu arvokkaalta,kun lopputulos tuntuuansaitulta ja kun siihen liittyviäajatuksia voi jakaa toisten kanssa.Työ on osa elämää ja se tuo mukanaanerilaisia elämyksiä, joihinvoimme itse omalla suhtautumisellammevaikuttaa.Tervehditään siis intohimollaelämän eri makuja. Päivi Ahlroos on46-vuotias tekniikanlisensiaatti ja työskenteleeSITO Oy:ssä johtavanakonsulttinakaupunkiympäristön kehittämisessäja infranjohtamisen konsultoinnissa.Kuntatekniikka 2/201325