Lataa PDF - Poesia

näin vaikeaa? Vihaan itseäni. Yöllä näin unta että yritin oksentaasyötyäni, siinä onnistumatta. Tarvitsen apua. Tämä vihaisuusjohtuu surusta. Pinnani on sietänyt niin paljon kiristämistäviimeisen neljän vuoden aikana että oli vain ajan kysymysmilloin se napsahtaa poikki. Olen hävennyt kirjoittamista niinkauan kuin muistan. Painajaisistani pahimpia ovat ne, joissakammo ei tunnu suoraan, vaan odottaa mieltä hiertävänävaiettuna tietona, että olen sopeutunut johonkin, johon ei enääkoskaan pitänyt sopeutua. Ikävä perhettäkin. Äh, on niinharmaata. Ei niin millään jaksaisi. Väsyttää ihan pirusti eikäenergiaa ole yhtään. Tämä ei ole enää kivaa. Sydäntäni särkeenyt. Samalla kuitenkin on hiukan haikea olo. Mutta toisaaltaeihän itseään voi suojata aivan täysin ja käyttää koko elämäänsämaaten sängyssä Dostojevskia lukien ja nukkuen jos ei muustasyystä niin siitä että rahat luultavasti loppuu jossain vaiheessa jasaa makuuhaavoja. Olisin laitoskamaa sen jälkeen. Ihmisillä eiole taipumusta kokea asioita samalla tavoin kuin minulla ja siksiminua ei ymmärretä. Arvet olen peitellyt, vaikka eiväthän netietysti peity. Akneni ei ole vielä parantunut, ja jos vaikka