Lataa PDF - Poesia

JälkisanatKaikki onnelliset lauseet voivat olla samanlaisia, mutta jokainenonneton lause on ehkä onneton omalla tavallaan. Ainakin näinuskotaan tietyssä – vallankin suomalaisessa – runoudenperinteessä, jossa iloisuus ja leikki samastetaan keveyteen jayhteisöllisyyteen, surumieli taas yksinoloon ja ihmisen tairunoilijan ”oman äänen” esiin pääsyyn. Näin ajateltaessa tullaankuin vahingossa samalla esittäneeksi, yhtäältä, ettävastoinkäymiset, kärsimys ja ahdistus ovat jotenkin todempaa javievät pidemälle, jalostavat, ja että ihmisen perimmäinentietoisuus – toisaalta – on yksityistä, kenties jotakinkommunikaation ulkopuolelle jäävää. Yksin oot sinä ihminen, jakuin syksy iltanen autiol maal.Käsillä olevassa teoksessa Karri Kokko sekä hyödyntää ettäkyseenalaistaa mainittua perinnettä soveltamalla luovasti ajatusta,jonka käsitetaiteilija Douglas Huebler ilmaisi vuonna 1969sanomalla, että maailma on jo täynnä enemmän tai vähemmänmielenkiintoisia esineitä, ”I do not wish to add any more.”Varjofinlandiassa maailmaan ei ole lisätty uusia lauseita; senkaikki lauseet tulevat suomalaisista blogeista eliverkkopäiväkirjoista huhti-kesäkuulta 2005. Tekijän panosrajoittuu valikointiin, kopioimiseen, järjestämiseen ja – seikka,jonka merkitystä tässä yhteydessä mielelläni korostaisin –lauseiden ”anonyymistamiseen”: niiden lähdetietojen ja siten