Lataa PDF - Poesia

tunnista enää itseäni näistä jutuista. Tänään olen läheskatatonisessa tilassa. Hävettää melkein. On olo, että se tärkeinpuuttuu. Pyöritys jatkuu. Että mä olen oikeasti ihan paska ilmanlääkkeitä. Vähän väsynyt olo eilisestä. Mieleni valtaa syvä suruntunne. Kotona oli pakko oikaista sängylle. Sunnuntaissa on jotainjoka saa minut aina melankoliseksi ja tuntemaan itseniyksinäiseksi. Olisi helpompaa kadota hetkeksi ja palata takasinjos jaksaa. Juon Tolua pahimpaan janoon. Nukuttaa ja päätäsärkee edelleen. Nyt pitäisi kyllä mennä punkkaan parkumaan javaatimaan hoitoa. Voin sanoa, että olin kuin kepillä päähän lyöty.Suotta kai hosun, sorrun kerta toisensa jälkeen ajamaan elämäätakaa malttamatta istua alas ja odottaa sen tulevan vastaan.Parantuminen ei voi viedä koko kesää. Olen tullut kipeäksi. Mitäväliä vaikka sairastuu. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Au. Kaikkikunnossa. Huomasin, että minun on vaikea luopua peloista.Risteykset olivat pelottavia. Voi kuinka minua hävettikään.Elämä on hämmentävää. Teki mieli kirkua kauhusta, muttensaanut ääntä ulos. Kukan katsekin sattuu. Tämä on koettuennenkin ja on vaan vankasti uskottava siihen, että suru menee