Lataa PDF - Poesia

Nappaan pian relaksantit ja särkylääkkeet ja hyppään peiton alle.En osaa mennä nukkumaan, vaikka olen kuolemanväsynyt. Se,että joku, laiseni, havaittavasti on ohjelmoitu johonkin vallanmuuhun eikä suotuisissakaan oloissa osaa noudattaa järjestystä,voidaan kuitata kehämäisesti: se ei sitten ollutkaan terve. Ikävätulee, mutta ei mene. Ikinä ei ole täysin kivaa. Liikaa väkivaltaa,liikaa kohellusta, liikaa kaikkea. Joskus siihen on syynsä,useimmiten ei. Kun on suru, johon mikään ei kelpaalohdutukseksi. Hyvää iltaa, vainohullut lukijat. Tämä taistelu onhävitty pariin otteeseen. Tämmöinen tarina ei tietenkään voipäättyä hyvin. Itkettää niin ettei mitään määrää. Minä itkin sitä,että olin kastellut ihmisten kenkiä. Tämä ei ole hyvä uutinen,tämä uutinen on huono. Mukavan synkkä, paras näistä uusista,tykkäsin. Lääkitys vaikuttaa. Pienenä äiti ei saanut minuakoskaan rauhoittumaan, päinvastoin. Kävin kenkäkaupassa enkälöytänyt mitään kivaa. Suoraan sanoen masentaa. Harkitsenitselääkintää, siis muullakin kuin viinalla. Olen ruma. Olenriippuvainen huulirasvasta. Oikeastihan minä en ole mistäänmitään mieltä. Kyllähän siihen on tottunut, mutta hauskaa se ei