You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
niiden alkuperäisen kontekstin hävittämiseen. Samalla kuntekijän tällainen asento näyttää ironisoivan, jopa avoimestipilkkaavan perinteen kumaraa tummaotsaisuutta, se tulee oudostijatkaneeksi sitä: niin kuin kansanlaulun laulaja pidättyy”ilmoittamasta muille” ”sydänsurujansa”, emme myöskään saatietää mitään Karri Kokon mahdollisen oman ahdistuksen”syistä” – ellemme sitten pidä (yhtenä) sellaisena juuritietynlaista pakkoa tähän pidättymiseen. Sitä teos, ainakin minunluennassani, nimittäin tuntuu aivan erityisesti alleviivaavan:samalla kun sen kirjaimellisesti lukemattomat puhujat kelaavateksistentiaalisen yksityistä ja yksinäistä hätäänsä, ahdistustaan japahoinvointiaan, he(kään) eivät koskaan tee sitä ”täysin ominsanoin”, vaan aina-jo sosiaalisesti ehdollistuneen kielenvälittämänä. Varjofinlandian tekijää erottavat heistä vain nemittasuhteet, jotka hän – tekisi mieleni sanoa taiteellisenpakkomielisesti – pidättäytymiselleen ja vetäytymiselleen antaaja joiden tuloksena teoksessa tosiaan syntyy uutta, vähän samallatavalla kuin tunnetun suomalaisen mieskuoro Huutajienesityksissä: jotakin jota ei ole koskaan ennen kuultu ja jota eikenties ole ennen tätä ollut olemassakaan.Varjofinlandian poeettiseen herätetaustaan on luettava koko pitkä”löydetyn” taiteen perinne, dadaistien, surrealistien ja muidenkollaasikokeilut, sekä ajallisesti lähempää ns. language-runoudenpiirissä kehitelty, perinteistä kerronnallisuutta kyseenalaistava”New Sentence” -kirjoitus (ennen kaikkea Ron Sillimanin teokset
Change language