Lataa PDF - Poesia

tuntuu omituiselta, aivan kuin joku olisi työntänyt kurkkuuniilmapallon ja puhaltanut siihen. Kauhu kuristaa jo jossain tuollanielun kohdalla. En vain jaksaisi. Käyn kokoajan sisäisestiylikierroksilla. Yöunissa on taas ollut sellaista levottomuutta, ettäon kumma jos ei joku tauti iske kohta. Omat murheet tuntuivattänään suuremmilta kuin toisten. En ole tahallani tällainen. Elämävaikuttaa kovin vaaralliselta. En enää uskaltanut sanoa mistäänmitään. Puhun jo itseksenikin Turun murteella. No, kenties munpitäis vihdoin ja viimein oppia elämään painajaisten kanssa. Nytvituttaa ja väsyttää, joten painun nukkumaan. En saakrapulapäivänä mitään aikaan. Eksyin eilen viinamäelle lähestulkoon selälleni makaamaan ja nyt on paha maku suussa. Tänäänolenkin sitten ollut taas maailman tehottomin ja turhin ihminen.Olen pökertyä. Yhden tai kaksi päivää ehkä jaksaa, mutta viikkotuntuu jo turhan raskaalta. Aamu valkeni, ja minä istuin haamunharmaana päivystävän apteekin portailla odottamassa, että seaukeaisi. Krapula taas kerran. En ymmärtänyt sanaakaan, mitäihmiset puhuivat, ostin, ostin, ostin ja sydän kahtasataa lyödenkiertelin kaupasta toiseen kasvavan ostohimon vallassa.