Lataa PDF - Poesia

huomaa nyt enemmän kuin koskaan, sillä kaipaus on jo lähessietämätöntä. Katson vahingossa ihmisiä silmiin kadulla ja siitävoi seurata jotakin ikävää. Musta: varjot, turvallisuus, suru,murhe, kauneus, pimeys. Vihaan sitä kun ihmiset sanovat minuakauniiksi. Olen vakavasti alkanut miettiä, voinko olla koskaantässä maassa onnellinen. Yritän olla aikaansaapa, mutta nyt ontaas masentanut niin, että mietin, pitäisikö turvautua lääkärinreseptilääkkeisiin. Olen nyt aivan nuutunut. Eli on tosi pahamieli, huono tuuli ja siipi maassa. Vihaan tyhmiä ihmisiä jahuomaan koko ajan olevani juuri sellainen. Teen kaiken väärin,aivan päin mäntyä koko ajan. Nyt en osaa enää mitäänmitenkään. Minä olen isoiso solmu, joka ei aukene, vaikka mistäkohdasta kiskoisi. Pääsenköhän koskaan eroon ihmeellisistäpelkotiloistani. Elän tapahtumasta toiseen ja odotan edellisenalkaessa jo seuraavaa, enkä tiedä mitä sillä oikein tavoittelen.Välillä on ollut hieman heikko olo, mutta mitään pyörtymisentunnetta en ole ollut vielä lähelläkään. Pelottaa ehkä. Vedinpäästäni turhan monta hiusta. Lopulta, kauhean jännityksenlauettua mies tuli laihtuneitten kissojeni kanssa seinän sisältä.