Lataa PDF - Poesia

olisikin, arpikokoelmassani riittäisi suremista. Seison peilinedessä näyttäen paskalta. Mikään ei tunnu oikealta. Jos tuleevielä takapakkia niin lupaan tilata ajan yksityiseltä psykiatriltamaksoi mitä maksoi. Olen ollut liikaa kämpässäni ja juonut liikaaja syönyt liian vähän. Taitaa olla elämä umpikujassa. Tässä yritänhengittää. Olen rangaistukseni ansainnut. Ei tule mitään mistään.Kai valvon tämänkin yön. Älkää minulta kysykö, sillä minä entiedä. Kihisen raivosta. Tilalle ryöpsähtää äkkiarvaamatta suru jatietoisuus siitä, että ei se elämä elämättä tule eletyksi. Niinpävihaisena olemisen jatkaminen tuntuu hieman luonnottomalta.Purin hormoniperäistä vihaani polkemalla vimmatusti kaupunginkatuja. Paha virhe taas kerran. Sen verran tuskaista on ollutkuitenkin, että en ihan helpolla päästä samanlaista riippuvaisuuttamuodostumaan. Eilen pystyi vielä pinnistelemään, mutta tänäänon ollut pakko antaa jomotukselle valta. Toista päivää jo ihanjulmettu päänsärky. Ajatus on kuitenkin sietämätön. Olenväsynyt, kyllästynyt ja haluaisin alkaa elää. Olisin varmaanalkoholisti, jos en pelkäisi lihomista niin hysteerisesti. Olinajamassa aamuseitsemältä terapiaan, kun terapeuttini soitti