Lataa PDF - Poesia

Liian kauan tämä hirmuvalta onkin kestänyt. Ongelma ontodellinen ja käsinkosketeltava. Tällä hetkellä en tunnu kuuluvanimihinkään. Nyt on pakko ottaa särkylääkettä. Jomottaa silleenärsyttävästi tosta otsan kohdalta, silmien välistä. Sekavaa onkaikki. Mikään ei ole hyvin. Sunnuntaina olin halju ihmisenirvikuva, harmaa ja kalpea ja pahoinvoiva. Tuntuu todellakurjalta, vaikka tapahtuneesta on jo pari päivää. Lyhyitä, turhiapäiviä. Koetan kovasti keksiä jotain vielä kauheampaa, muttenkeksi. Nyt vielä harmaa ja sateinen ilma tekee oloa kurjemmaksi.Ei hätää, ei ainakaan vielä. On vaikeaa, kun minunonnistumisenelämykseni tuottavat hänelle surua. Olen pettynyt jasuruinen. Olen aina pitänyt itseäni harvinaisen vastenmielisen jakummallisen näköisenä. Olen kauhusta jäykkänä. Helvetti kunkaikki kaatuu taas päälle. Jollain tavalla pitäisi jaksaa vielä tämäviikko. Nyt alkaa keho huomauttaa ettei enää jaksaisi. Luulen,että olen löytämässä jaksamiskynnykseni. Surut eivät katoa.Sekopää, soimaan itseäni. Mutta jumalaa koneesta ei tullutpaikalle, kuten ei nytkään tule. Joinain päivinä tajuan vasta, ettätämä ei onnistu, minut on edelleen vangittu tänne, tähän kehoon