Lataa PDF - Poesia

ihmisten kanssa koko päivän on hirvittävä. En tiedä katoaisikotarpeeni lukea rakkaudesta jos rakastuisin ja saisinvastarakkautta. Täytynee aloittaa lääkitys uudelleen, ettei menepahemmaksi. Jokainen minuutti oli liikaa. Minulle nuopitkäkestoiset unilääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Kuinkapitkälle voi ihmisen saamattomuus mennä? Herään aamuisinonnettomana, koska se kuitenkin on lähtötaso aina. Minä tiedänmitä se on, kun psyyke murtuu. Jos yhtäkkiä saisin kuulla ettäolenkin terve, menisi monelta asialta elämässäni pohja. Ensinalkaa täristä kädet, sitten sumenee silmissä. Vähän on nälkäkin.Anteeksi, että olen. En tiedä mihin pitäisi lähteä ja mitä missäkinon. Millaista on asua Suomen metsissä, kun ei kavereitakaanlöydy. Kuristumisen tunne ja itkuisuus ei vähene, tuntuu etten voienkä haluakaan voida millekään mitään. Yöllä itkin kaikkea. Saintänään psykoosin ja raavin itseltäni otsan, posket ja kädet verilleasti. Vaikeita päiviä on ollut, paitsi eilinen. Kaipaan usein niitäaurinkoisia päiviä mielisairaalassa. Ei ole mitään tekemistä. Nytvaan katselen ja läähätän. En tule ikinä takaisin. Voi paska mikäpäivä. Todennäköisesti kuolen yksin. Join laskemattoman määrän