Lataa PDF - Poesia

toivottomuuteni on alkanut selvitä ja se on laaja. Muistutinuitettua koiraa kun lopulta pääsimme kotiin. Vasemman silmäntakana oli kipupiste, tuntui kuin jotain teräasetta olisi työnnettysilmäkuopasta sisään. Peli on menetetty. Elämä on kamalaa. Ehkäolen tullut hulluksi? Siitä asti on hävettänyt niin paljon, että setuntuu fyysisenä levottomuutena. Taas teki tiukkaa. Ei oikeastaantee mieli tupakkaa, kaikki vain on surkeaa ja inhottavaa jaärsyttävää ja raivostuttavaa. Minä en ymmärrä, en tule koskaanymmärtämään. Tehköön ihan miten kipeää tahansa ja tappakoonikävä parin päivän päästä, mutta nyt on oltava yksin. Nyt palaanhorrokseen. Olin ahdistunut asiasta jo etukäteen. Miten turhaaelämää. Mutta minä hengitän ja minuun sattuu. Olen oikeasti tälläsekunnilla kaukana onnesta. Minä kuvittelin liikoja ja nyt olo ontuskainen. Kaduin, olin itkuinen ja pyytelin liikaa anteeksi.Tuomioni on lääkitys. Mutta nyt olen ihan sekaisin. En minä oletällaista ansainnut. Tahtoisin itsestäni paljon tai edes vähän poismutta se vain on vaikeaa. Huonommuuden tunteeni ei saa minuatuntemaan itseäni arvottomaksi, vain jotenkin poikkeavaksi. Olinpihalla, apea ja dokasin liikaa. En kuule vasemmalla korvalla