Kuljetus & Logistiikka 6 / 2010

Albanialaisessa rekassa hevosvoimia oli
tasan yksi kappale.
suhteen. Tietyissä ruokapaikoissa, joissa
kuskit käyvät, on pisteitä, joissa puhallutetaan.
Jos on näyttää kuitti ruokailusta,
matkaa voi saada jatkaa, vaikka viiniä olisi
juonutkin.
Ajo sodan keskelle
Vuonna 1992 Aitio kuljetti avustustarvikkeita
Jugoslavian alueelle, jota sodat runtelivat.
Ennen rajanylitystä oli järjestettävä
paluumatkaa varten dieseliä, sillä sen saatavuudesta
ei ollut takeita.
Balkanin niemimaan tiet olisivat olleet
ilman sotaakin kuin pommin jäljiltä. Aition
oli ohjattava auto pitkin kapeita, kuoppaisia
vuoristoteitä, samalla kun rinteen toisella
puolella ammuttiin.
Rekkamies selvisi matkasta ehjänä. Albaniassa
häntä ja kahta muuta suomalaista
autoa odotti suljettujen rautaporttien takana
tuhansia ihmisiä.
— Toimme heille pahvilaatikoita, joissa
oli mm. vaatteita. Ihmisiä ei voinut päästää
suoraan hakemaan tavaroita, sillä pelättiin,
että silloin jotkut jäisivät ilman. Kukin huudettiin
nimeltä hakemaan laatikkonsa.
Köyhässä maassa kelpasi kaikki. Aitiolla
on kuva turkkilaisesta rekasta, josta oli
viety takavalot.
— Albaniassa oli mukavia ihmisiä, vaikka
varkaitakin oli – totta kai.
Viimeisillä voimilla Lyypekkiin
Irlantia, Islantia ja Venäjää lukuun ottamatta
Aitio ajoi kaikissa Euroopan maissa.
Matkoiltaan hän palasi terveenä kotiin,
paitsi kerran Kreikasta. Laivassa kohti
Italiaa Aitio voi pahoin ja kuume nousi
korkeaksi. Tuliaisena miehellä oli rahdin
lisäksi salmonella.
— Kun laiva tuli satamaan Italiaan, menin
tutun suomalaisen naisen luo. Hänen
miehensä oli lääkäri. Heiltä sain pillereitä,
joilla kuume laski.
Salmonellaan lääkkeet eivät auttaneet,
Vuoristotiet olivat Etelä-
Euroopassa haastavia reittejä.
mutta mies oli päättänyt siitä huolimatta
ajaa kuorman pohjoiseen. Lyypekki oli
Aitiolle aiemmilta matkoilta melkein kuin
koti.
— Sanoivat siellä sairaalassa, että koko
äijä on kuiva. Salmonellaa on useaa eri
sorttia, mutta onneksi heiltä löytyi heti oikea
lääke.
Aitio ehti olla usean eri kuljetusliikkeen
palveluksessa kunnes 1990-luvun puolivälin
jälkeen hän perusti oman. Road Carrierin
toimintaa jatkoi hänen poikansa Jari
Aitio.
— Sitten rahtaus ei enää ollut kannattavaa.
Tsekit, puolalaiset ja venäläiset ajavat
niin paljon halvemmalla, vuonna 2006
eläkkeelle siirtynyt Jarkko Aitio toteaa.
Rekkamiehen veri kuitenkin virtaa suvussa
edelleen ja Jari Aitio on yhä alalla.
Hän työskentelee kuorma-autoihin varusteita
myyvässä Turun Automainonta
Oy:ssä.
Jarkko Aitio seurasi aitiopaikalta eurooppalaista liikennekulttuuria.
Nyt häntä harmittavat nuoret kuljettavat, jotka jättävät edellä
ajavaan vain metrin turvavälin.
Kuljetus & Logistiikka 15