Kuljetus & Logistiikka 3 / 2023

ka kyseessä oli uusi auto, arveltiin,
että ajonaikaisia tietoja oli tallettunut
autonvalmistajan pilvipalveluun.
Onnettomuustutkinnan käyttöön
on jo pidempään yritetty
saada auton valmistajan hallussa
olevaa dataa, mutta vastaus on
ollut useamman kerran enemmän
tai vähemmän kohtelias ”ei”. Suomalaiset
maahantuojat ovat auttaneet
onnettomuustutkinnassa kiitettävästi
kaikin tavoin, mutta autojen
valmistajat ovat toista maata.
Vastauksia ovat olleet: ”teidän
kansalliset lakinne eivät sido meitä”,
”vastaamme, jos Europol kysyy”
ja niin edelleen.
Aikaisempien yritysten perusteella
olimme oppineet, että
yksi harvoista mahdollisuuksista
on pyytää auton omistajaa kysymään
oman ajoneuvonsa tiedot
valmistajalta yleiseen tietosuoja-asetukseen
(GDPR) vedoten.
GDPR-säännösten mukaan meillä
kaikilla on oikeus tietää, mitä tietoja
meistä – tai tässä tapauksessa
autosta – on kerätty. Tämä kuitenkin
edellyttää onnettomuusauton
omistajalta yhteistyöhalukkuutta
ja viitseliäisyyttä. Tutkimassamme
tapauksessa auton omistaja
oli suostuvainen, joten kysyimme
maahantuojalta autonvalmistajan
yhteystiedot tietopyynnön lähettämiseksi.
Tämän jälkeen omistaja
lähetti valmistajalle pyynnön saada
omat tietonsa nähtäväksi.
Tästä alkoi odottelu
Kuukauden päästä pyyntö lähetettiin
uudelleen, minkä jälkeen
odotettiin vielä kaksi viikkoa.
Vastausta ei kuulunut, joten aloimme
selvittää asiaa uudelleen.
Pienen tutkiskelun jälkeen valmistajalta
löytyi toinen yhteystieto,
joka vaikutti olevan erityisesti
GDPR:n mukaisia kyselyitä varten.
Matkassa oli kuitenkin pieni
mutta: onnettomuusauton omistajaa
oli vaivattu jo melko paljon, joten
lisävaivan teettäminen arvelutti.
Niinpä pohdimme, olisiko jollakin
työntekijöistämme sopiva auto,
jonka tietoja voisimme pyytää
tämän tietoväylän testaamiseksi?
Tällainen henkilö ja auto löytyi Liikennevakuutuskeskuksesta.
Nettisivuston kautta toimitettiin
autoa koskevat, vaaditut
asiakirjat valmistajan tietosuojatiimille.
Vastaus tuli yllättävän nopeasti:
tietoa voidaan toimittaa
vain auton omistajalle, joka tässä
tapauksessa oli rahoitusyhtiö.
Kun sieltä saatiin hankittua suostumus
tietojen antamiseen auton
haltijalle, valmistaja kieltäytyi toi-
mittamasta tietoja vedoten rahoitusyhtiön
allekirjoituksen puuttumiseen.
Tavalliselta kuluttajalta olisivat
tässä vaiheessa loppuneet
keinot. Me kuitenkin puskimme
eteenpäin, ja pyysimme valmistajaa
ilmoittamaan, mihin lainsäädäntöön
perustuen he kiistivät todistuksen
riittävyyden. Vetosimme
EU:n lainsäädäntöön sähköisestä
allekirjoituksesta, koska todistus
oli kahden prokuristin hyväksyttyjä
ohjelmistoja käyttäen sähköisesti
allekirjoittama. Saamamme
vastaus oli hämmentävä: ”Kun
Liikennevakuutuskeskuksen johtaja Janne Jumppanen.
Kuva: Eeva Murtolahti.
43