Seppo Sajama LOGIIKKA JA ARGUMENTAATIO 2012 - Joensuu

argumentiksi. Kaikki muu on täydennystä.
Tekijöiden järjestykselläkään ei ole merkitystä. Yllä olevan järjestyksen QCDWBR sijasta se olisi voinut
olla “[B] Kriminaalipsykologisista tutkimuksista tiedämme, että [W] rikolliset palaavat usein rikospaikalle.
[D] Tutkimuksissa kävi ilmi, että Virtanen oli seuraavana päivänä harhaillut murhan tapahtumapaikan
lähistöllä. [R] Virtanen selitti harhailunsa johtuneen siitä, että oli eksynyt lenkillään. [C] Näiden seikkojen
perusteella vaikuttaa [Q] mahdolliselta, että Virtanen on syyllinen.”
Toulminin mielestä on mahdollista analysoida mikä tahansa argumentti näihin osiin. Alla oleva
yksinkertainen keskustelu Boothin ja muiden kirjasta The Craft of Research paljastaa, miten
tavanomaisten asioiden kanssa olemme loppujen lopuksi tekemisissä, vaikka emme tavallisesti
käytäkään niistä nimityksiä “väite”, “peruste” tai “tae”. Keskustelussa tulee esille takeen (tai väitteen ja
perusteen suhteen) yleispätevyyttä rajoittava varaus (qualification):
PROPONENTTI OPPONENTTI
(1) VÄITE: Yöllä on satanut. Miten niin?
(2) PERUSTE: Tie on märkä. Miten se liittyy asiaan?
(3) TAE: Aina kun tie on Ei aina. Meillä päin
aamulla märkä, on tiet kastellaan kesä-
yöllä satanut ... öisin pölyn sitomiseksi.
(4) VARAUS: ... paitsi ehkä OK.
teillä päin.
Näiden neljän tekijän välinen suhde voidaan ilmaista tiivisti sanomalla:
Väitteen tekijän pitää pystyä esittämään, mitä perusteita hänellä on väitteelleen ja mitä takeita
hänellä on sille, että hänen perustelunsa on relevantti hänen tekemänsä väitteen kannalta —
ainakin muissa kuin varauksen pois sulkemissa tapauksissa.
Varaukset ovat argumentoijan parhaita ystäviä: niiden avulla kitka väitteen ja sen perustana olevien
tosiasioiden välillä minimoituu. Varausten esittäminen yleiseen teesiin on usein tarpeen, jotta se
säilyttäisi uskottavuutensa. Mutta jos niitä on paljon, argumenttiin syntyy välttämättä selittelyn makua.
7 Gricen keskustelusäännöt
Henkilö, joka hallitsee Toulminin mallin käytön, pystyy (periaatteessa) mitä tahansa tekstiä lukiessaan
erottamaan siitä ainakin (1) väitteet, (2) niille esitetyt perustelut, (3) väitteitä ja perusteluja yhdistävät
takeet, sekä (4) väitteen pätevyysaluetta rajoittavat tai tarkentavat varaukset. Kun hän tarttuu tekstiin,
hän pystyy merkitsemään väitteet punaisella, perustelut sinisellä, takeet vihreällä ja varaukset
keltaisella. Kun hän on tehnyt tämän, tekstistä ei löydy yhtään väritöntä sanaa, paitsi ehkä turhat