Seppo Sajama LOGIIKKA JA ARGUMENTAATIO 2012 - Joensuu

esimerkiksi tappamiseen suhtautuminen. Lähtökohdaksi otetaan useita erilaisia tositapauksia ja
mietitään – ilman mitään yleisiä teorioita ja normeja – miten niihin pitäisi suhtautua. Näin saadaan
joukko “intuitioita” eli yksittäisiä moraalisia kannanottoja tai moraaliarvostelmia. Sitten nämä intuitiot
yritetään koota yhteen yleisen periaatteen alle. Tässä vaiheessa käy ehkä niin, että ehdotettu periaate
(vaikkapa “Tappaminen on aina väärin”) kattaa 95 % tapauksista mutta ei loppuja 5 %:a. Tällöin on kaksi
mahdollisuutta: joko periaatetta itseään muutetaan niin, että se kattaa kaikki tapaukset (“Tappaminen
muuten kuin hätävarjeluksi tilanteissa, joissa muuta mahdollisuutta ei ole, on aina väärin”), tai sitten
todetaan, että noihin 5 %:in liittyvät intuitiot ovat epäluotettavia (koska ne ovat esimerkiksi seurausta
epäkriittisestä oman yhteisön arvojen omaksumisesta) ja kaipaavat itse tarkistusta.
Rawls ei usko moraalisten intuitioiden erehtymättömyyteen. Jotakin yksittäistä intuitiota voidaan joutua
korjaamaan – mutta ei koskaan kaikkia samalla kertaa. Muutaman kierroksen jälkeen yleiset periaatteet
ja yksittäiset intuitiot ovat tasapainossa. Näin saavutettu tila “on tasapaino, koska lopultakin
periaatteemme ja [intuitiomme] sopivat yhteen; ja se on reflektiivinen, koska me tiedämme, mihin
periaatteisiin arvostelmamme tukeutuvat ja tiedämme niiden johtamisessa käytetyt premissit” (TJ 20).
Reflektiivisen tasapainon menetelmä ei anna nopeita ja helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Se ei ole
mikään päätöksentekoautomaatti. Se on idealisoitu kuvaus sitä, miten järkevä ja vastuuntuntoinen
ihminen tekee ratkaistessaan moraalista ongelmaa. Hän lähtee liikkeelle erityistapauksista, koska niissä
esiteoreettiset intuitiot ovat selvimmät ja vahvimmat. Seuraavaksi hän yrittää muodostaa yleisiä
periaatteita intuitioidensa pohjalta. Tämä vaihe on välttämätön, koska ilman yleisiä periaatteita hän ei
voi perustella omaa ratkaisuaan muille – eikä itselleenkään. Ja lopuksi hän voi vielä testata
saavuttamiaan periaatteita uusilla esimerkkitapauksilla nähdäkseen, ettei niiden sopusointu hänen
intuitioidensa kanssa johtunut vain sattumasta.
Rawlsin reflektiivisen tasapainon metodin käyttö on systematisointia: kun tasapaino on löytynyt,
lahtökohtana oleet hajanaiset intuitiot on systematisoitu.
11 Kielioppi systematisaationa
Vastaavanlaisia systematisointeja tekevät työkseen kielioppien laatijat. Esimerkiksi suomen kielen
kieliopin laatija pyrkii systematisoimaan suomen kielen säännöt. Näitä sääntöjä ei voida muotoilla
käyttämättä teknistä terminologiaa. Ja kun eri teoreetikot käyttävät samaa sanaa, esimerkiksi
”akkusatiivia”, hieman eri merkityksissä, sekaannuksen vaara on olemassa.