Seppo Sajama LOGIIKKA JA ARGUMENTAATIO 2012 - Joensuu

yhteistyötä edistävällä tavalla. Jokainen oli oppinut omasta kokemuksestaan, että sääntöjen
rikkomisesta seuraa todennäköisesti negatiivista palautetta muilta ihmisiltä muodossa tai toisessa.
Vastaavasti ihmiset useimmiten “ajattelevat loogisesti” siinä minimaalisessa mielessä, että heidän
ajattelunsa ei riko logiikan lakeja, vaikka he eivät tietoisesti pyrikään noudattamaan noita lakeja (eivätkä
ole lainkaan selvillä niistä). Toisin sanoen argumentoidessaan ihmiset toimivat useimmiten logiikan
lakien mukaisesti, mutta he eivät tee niin tietoisen päätöksen perusteella vaan vaistonvaraisesti.
10 Keskiajan filosofisen väittelyn säännöt
Tämä jakso perustuu Mikko Yrjönsuuren väitöskirjaan Obligationes: 14th Century Logic of Disputational
Duties (Acta philosophica Fennica vol 55, 1994).
Sellainen sääntöjen ohjaama inhimillinen instituutio kuin kieli tai moraali voi olla olemassa ja toimia
aivan hyvin, vaikka kukaan ei ole koskaan kirjoittanut muistiin sen sääntöjä. Harvat osaavat formuloida
puheessaan noudattamansa äidinkielen kielioppisäännöt. Samoin Sokrateen ystävien sisäpiiri tiesi, miten
pitää väitellä väitelläkseen oikein, vaikkei kukaan pystynytkään kirjoittamaan sääntöjä papyrukselle.
Vasta Aristoteles ryhtyi tähän tehtävään. Topiikassa hän esittää paitsi totuuteen tähtäävän väittelyn
sääntöjä myös joitakin temppuja, joilla voi menestyä sofistisessa väittelyssä, jossa tavoitteena ei ole
totuuden saavuttaminen vaan väittelyn voittaminen keinolla millä hyvänsä. Aristoteleen jälkeen kukaan
ei ennen keskiaikaa tutkinut tutkimusta palvelevan väittelyn sääntöjä. Kun Topiikka sitten "löydettiin"
uudestaan 1200‐luvulla, syntyi myös obligaatioväittelyn perinne. Myös ensimmäiset muistiin merkityt
obligaatioväittelyn kuvaukset ovat peräisin 1200‐luvulta.
Latinan sana obligatio tarkoittaa velvollisuutta. Obligaatioväittelyssä altavastaajana olevan respondentin
velvollisuutena oli jonkin teesin puolustamiseen. Tutkijoiden keskuudessa ei ole täyttä yksimielisyyttä
siitä, mikä obligaatioväittelyiden rooli loppujen lopuksi oli. Ilmeistä on kuitenkin, että niitä käytettiin
ainakin "artistitiedekunnan" (artes liberales) lopputentteinä. Keskiajan yliopistoissa kaikkien oli ensin
opiskeltava näitä "humanistisia yleisopintoja" ennen kuin he pääsivät muihin tiedekuntiin:
oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ja teologiseen. Ja osoittaakseen, että he hallitsivat nämä aineet
(mm logiikan, matematiikan, fysiikan ja latinan kieliopin) he joutuivat osallistumaan opintojensa
loppuvaiheessa obligaatioväittelyyn.
On myös esitetty, että obligaatioväittelyiden tekniikka ja teoria olivat aivan liian pitkälle kehittyneitä ja
hienostuneita, jotta olisi uskottavaa, että kyseessä olisi ollut pelkästään opiskelijoiden tenttimisen