ZAGREB RESIDENCY FESTIVAL NOVOG ... - Unpack the Arts

performances based on amazement and physical
skills? As we know, it is still a central part of many
circus performances to show a performer
displaying skills that the spectator cannot do.
Traditional circus is based on three important
factors: amazement, tension created by danger
and beauty. Although contemporary circus has
a different aesthetic from traditional circus, and
danger is not a necessary prerequisite for a
performance, virtuosity is still alive and well and
a feature of most circus acts: as researcher and
critic Anne Quentin claimed in Zagreb, what looks
like non-virtuosity can also actually demand
virtuosity. As circus art is based on physical skills
that usually demand many years of training there
is no way that the normal spectator can have the
same kind of bodily memory traces. Therefore
amazement is very likely to be a more important
sensation for the circus spectator than familiarity
created by identification. On the other hand, the
circus spectator is also expecting to be amazed:
for instance, as Gravitation was seen on a festival
focusing on magic one could feel the spectators
waiting for something more than the rather
mundane movement language, something
miraculous to happen in the next moment– why
else would the performance be included in the
magic programme if this wasn’t going to happen?
However, there are different kinds of amazement
with regards to different circus genres, although
they are all linked by the question, ‘How did they
do that?’: while the acrobat creates amazement
based on physical skills, the amazement created
by magic acts is more cerebral. When average
spectators are watching acrobatics they are
forced to confront their own physical boundaries
and need to deal with the fact that the performer
can do something that they are not capable of.
With magic it is more a question of watching
things happen which seem to defy the laws of
physics, and this is difficult to accept on any
rational level.
A magic performance seems to turn everyday
reality on its head, and as the problem needs to
be solved there is a demand for an explanation
of how the illusion works. According to Claudio
Stellato, an artist of Italian origin who works in
sellaista, mitä katsoja ei osaa, on yhä edelleen
keskiössä.
Perinteinen sirkus rakentuu kolmelle tärkeälle
seikalle: hämmästykselle, vaaran luomalle
jännitykselle ja kauneudelle. Vaikka nykysirkus
eroaa estetiikaltaan perinteisestä eikä vaara ole
välttämätön edellytys nykysirkusesitykselle, on
virtuoottisuus edelleen elävä ja tärkeä osa
suurinta osaa sirkusesityksistä – kuten tutkija ja
esityskriitikko Anne Quentin totesi, myös eivirtuoottisen
näköinen saattaa itse asiassa vaatia
virtuoottisuutta. Koska sirkustaide pohjautuu
fyysiseen taitoon, joka vaatii useimmiten vuosien
harjoittelun, ei tavallisella katsojalla mitenkään voi
olla samanlaisia kehollisia muistijälkiä.
Hämmästys nouseekin sirkuskatsojalle
tärkeämmäksi tunteeksi kuin tunnistamisen
kautta syntyvä tuttuuden kokemus. Toisaalta on
niinkin, että sirkuskatsoja myös odottaa tätä
hämmästystä: esimerkiksi taikuusaiheisen
festivaalin ohjelmistossa olleen Gravitationin
melko arkisen liikkeen aikana katsoja odottaa
näkevänsä seuraavaksi jotain ihmeteltävää –
miksi esitys muuten olisi taikaohjelmistossa, jos
näin ei tapahtuisi?
Hämmästyminen on kuitenkin erilaista eri
sirkuslajien kohdalla, vaikka ”Miten se tuon teki?”
onkin yhdistävä kysymys: siinä missä akrobatian
luoma hämmästys kohdistuu fyysisiin taitoihin,
on taikuuden aiheuttama hämmennys älyllistä.
Akrobatiaa katsellessa keskivertokatsoja joutuu
väkisinkin kohtaamaan omat keholliset rajansa ja
toteamaan, että esiintyjä pystyy johonkin, mihin
hän itse ei pysty. Taikuuden kohdalla taas kysymys
on enemmän siitä, että asiat, joiden selvästi
näemme tapahtuvan, eivät vastaa käsitystämme
normaaleista fysiikan laeista, ja tätä taas on
vaikea hyväksyä järjen tasolla.
Taikaesityksen arkijärjen vastainen toiminta vaatii
ongelman purkamista, toisin sanoen selityksen
keksimistä sille, miten taikatemppu on
mahdollinen. Claudio Stellato kertoikin, että kaikki
katsojat, joiden kanssa hän on jutellut esityksestä,
kertovat keksineensä, miten esityksen itsestään
avautuva matto on toteutettu. Selitys on
kuitenkin jokaisella erilainen. Tulinko muuten jo
maininneeksi, että minulla on hyvä teoria siitä,
EVIANNA LEHTIPUU 25