Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Luokanopettajaopiskelijoiden mielikuvia opettajan ulkoisesta olemuksesta
127
Visuaalisessa kulttuurin tutkimuksessa henkilön ulkoinen olemus nähdään
osana identiteettiä. Pukeutuminen ymmärretään identiteetin kiinnittäjäksi
ja sen visuaaliseksi metaforaksi (Entwistle 2001, 47). Identiteetti on jatkuvassa
liikkeessä. Stuart Hallin mukaan se määräytyy alituisessa dialogissa
erilaisten kulttuuristen maailmojen ja niiden tarjoamien mallien kanssa. Ihminen
sisäistää näiden maailmojen merkityksiä ja arvoja, hän tekee niistä
osan itseään. Identiteetti muokkautuu myös suhteessa niihin puhetapoihin
ja odotuksiin, joita ihmisiin kohdistetaan erilaisten ryhmien jäseninä. (Hall
1999, 22–23, 39; ks. myös von Bonsdorff 1999, 13–23.)
Visuaalisella kulttuurin tutkimuksella on yhtymäkohtia kulttuurintutkimukseen.
Siinä tutkitaan kulttuuria kuvien tai tutkimuskohteena olevien
kuvallisten tai visuaalisten merkkien näkökulmasta. Artikkelissa tarkastelen
koulua osana kulttuurintutkimusta. Koulu ja sen käytänteet ovat muokkautuneet
historian aikana osana valtion hallintokulttuuria ja suomalaista yhtenäiskulttuuria.
Toiseksi koulua voidaan käsitellä paikallisena ilmiönä tietyssä
ajassa sekä yhteisönä, jossa julkinen ja yksityinen sekä ihanteet ja käytännöt
törmäävät. Kolmanneksi koulu toimii kulttuuristen ideaalien peilinä, jolloin
yhteisön jäsenet peilaavat itseään ja muita toistensa kautta. (Tolonen 2001, 7.)
Tutkimusten mukaan käsitys opettajan ulkoisesta kuvasta muodostuu ammatin
historian ja siinä vallinneiden normien ja moraalisääntöjen vaikutuksesta.
Myös populaarikuvaston, kuten kirjallisuuden, sarjakuvien ja elokuvien
esimerkit sekä tiedotusvälineiden välittämä opettajakuva ja omat opettajamuistot
vaikuttavat mielikuviin. Opettaja omaksuu näistä ”mallikuvista”
haluamansa ja myös muokkaa kuvaa itselleen sopivaksi katsomallaan tavalla.
Ulkoinen opettajan malli voi olla myös taakka, mikäli se on ristiriidassa
oman sisäisen minän kanssa. (Laine 2004, 190; Salo 2004; Weber & Mitchell
1995.)
Opettajankoulutuksessa opiskelijasta valmistetaan opettaja, tietyn ammatin
edustaja. Yhä useammin puhutaan siitä, kuinka opettajan tulisi rakentaa
opettajuuttaan omalla persoonallaan. Silloin siitä ei voi erottaa opettajan ulkoisiakaan
merkkejä, kuten ruumiillisuutta, sukupuolta ja koko ulkoista olemusta.
Heikkisen ja Huttusen (2007, 17) mukaan opettajaksi tuleminen on
osa persoonallista identiteettityötä, jolloin opiskelija kysyy ”kuka minä olen”.
Se on myös kollektiivista identiteettityötä, jolloin kysytään: ”keihin minä kuulun”
ja ”keitä me olemme”
Seuraavaksi analysoin opiskelijoiden kirjoitelmia lukemalla niitä erilaisten
visuaalisten identiteettien kautta. Tukeudun väljästi Solomon ja Raboltin
(2004) pukeutumista ja identiteettiä koskevaan ryhmittelyyn, joka pohjautuu
Gregory Stonen symbolisen interaktionismin teoriaan. Stone (1962/1995) piti