Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Luokanopettajaopiskelijoiden mielikuvia opettajan ulkoisesta olemuksesta
129
Pääsykokeita varten ostin vaaleanpunaisen huulikiillon ja jätin silmäni
rajaamatta mustalla. – – Tummaksi meikatut silmät korostavat katsetta ja
ehkä siksi ihmiset tulkitsevat liian helposti katseen väärin, tuomitsevaksi
tai jotenkin arvostelevaksi, etenkin jos heillä on ennakkoluuloja tummiin
pukeutumista kohtaan.
Omien tietojen ja taitojen lisäksi halutaan pelata varman päälle ja vahvistaa
omaa ulkoista kuvaa jännittävässä valintakoetilanteessa. Samalla ulkoasun
ajatellaan olevan myös kilpailuvaltti toisiin hakijoihin verrattuna. Pyrkijän
omasta mielestä sopiva pukeutuminen voi myös voimistaa haavekuvaa pääsystä
opettajaksi. Identiteettityössä ulkoinen olemus sekä täydentää että varjelee
sisäistä minää. Kemppinen (2007, 191–192) toteaa, että ulkoinen olemus
ja ulkonäkö eivät kuulu virallisten arviointikriteerien joukkoon, mutta siitäkin
huolimatta hakijat itse pohtivat tätä aihetta muun muassa nettikeskusteluissa.
Siellä nuoret neuvovat pukeutumaan neutraaleihin vaatteisiin, joiden
värikin kannattaa huolella valita: ei punaista, koska se saattaa herättää aggressioita;
violetti on hillittynä suositeltavampi. Liian paljastavia pukineita on
syytä välttää, kannattaa peittää tatuoinnit ja lävistykset sekä pitäytyä liiallisesta
meikkaamisesta. Opettajan ulkoiseen ilmentymään nuoret suosittelevat
polkkatukkaa ja maripaitaa. Kemppisen mukaan nämä stereotypiat liittyvät
pitkään uskomusperinteeseen, joka kietoutuu ulkonäön, ruumiinrakenteen ja
luonteenpiirteiden keskinäiseen yhteyteen.
Opettajaopiskelijan havaittu minä
Havaittu minä on osa sosiaalista minää, mutta sitä eivät säätele niin tarkat
normit kuin edellistä, julkista minää. Havaittu minä ei välttämättä ole oikea,
todellinen minä. Havaitun minän identiteettityö saattaa olla hyvin keskeneräinen
ja muuttuvissa oleva. Se hakee paikkaansa kysymällä, kuka minä olen
ja keihin kuulun. Kiinnostuksen kohteina ovat presentaatioon liittyvät asiat
eli millaisen vaikutelman henkilö antaa itsestään toisille ja onko vaikutelma
halutun kaltainen. Sovittautuminen visuaalisiin järjestyksiin tapahtuu katseiden
avulla. (Seppänen 2001, 93; Utriainen 2006, 83.)
Kun opiskelupaikka on saatu, opiskelijoille ei vaikuta olevan enää niin
suurta merkitystä, mitä kouluttajat heidän ulkoisesta kuvastaan ajattelevat.
Sen sijaan heitä tuntuu kovasti askarruttavan, minkä vaikutuksen he antavat
itsestään toisille opiskelijoille.
Tänä aikana menestymisen ja pätevyyden merkkejä luetaan yhä suoremmin
ulkonäöstä ja ruumiista. Tämä pätee myös kampuksella, jossa kaikki
pyrkivät menestymään ja olemaan päteviä viimeiseen saakka. – – Voima-