Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

12 Aija Ahtineva, Riitta Asanti, Heini-Marja Järvinen,
Vuokko Kaartinen, Arja Virta & Eija Yli-Panula
Smith, Davis & Fries 2004).
Opettajan ammatilliseen kehityksen yksi tavoite on saavuttaa monikulttuurinen
tai kulttuurienvälinen kompetenssi, joka voidaan lyhyesti määritellä
taidoksi toimia kulttuurienvälisissä vuorovaikutustilanteissa. Siihen sisältyvät
tietoisuus, asenteet ja taidot sekä opettajan oman identiteetin, oman kulttuurin
ja etnisen taustan reflektointi, kriittinen ammatillinen reflektointi,
yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja globaalinen vastuuntunto. (Matinheikki-Kokko
1999; Gay 2000; Räsänen 2005.)
Aineenopettajan kannalta kulttuurienvälinen tai monikulttuurinen kompetenssi
merkitsee muun muassa kykyä suodattaa oppiaine mielekkäällä tavalla
monikulttuurisen opetusryhmän opetukseen, ymmärtää kulttuurisia
erityispiirteitä ja kykyä tukea maahanmuuttajataustaisen oppilaan opiskelua.
Kielellisen tason löytäminen ja oppimisen havainnointi on osa opettajan kulttuurienvälistä
kompetenssia.
Aineenopettaja kehittyy koulutuksen ja työuran aikana yleisesti opettajana
ja erityisesti aineenopettajana, ja kulttuurisesti moninaisten luokkien
opettamiseen tarvittava pätevyys on sekä monisäikeisen oppimisprosessin
että sosialisaation tulosta (ks. Virta, Kaartinen & Eloranta 2001). Monikulttuurisen
kompetenssin oppiminen on yksi lisäulottuvuus opettajan ammatillisessa
kehittymisessä tilanteessa, jossa aloittelevalla opettajalla ja opiskelijalla
paljon käytännön taitoja opittavana (Mahon 2006, 401–402). Seuraavassa
tarkastelussa keskitytään tämän prosessin yhteen osakysymykseen opiskelijoiden
tekemien havaintojen pohjalta eli siihen, miten he katsoivat luokkien
moninaisuuden ja kielellisten taustojen erilaisuuden heijastuvan opettamiseen
ja oppimiseen. Samalla analysoidaan tämän prosessin yhteydessä tehtyjä
havaintoja kielen ja S2-kielisyyden merkityksestä oppiaineiden oppimisprosesseissa.
Aikaisempien tutkimusten mukaan opettajaksi opiskelevat ja opettajatkin
suhtautuvat kulttuuriseen moninaisuuteen ja erilaisuuteen usein toisaalta
ongelmakeskeisesti, toisaalta taas vähätellen kulttuurierojen merkitystä
(Milner 2005; Mahon 2006; Soilamo 2008; Virta 2008). Voi olettaa, että nämä
lähestymistavat yhdistyvät suhtautumisessa kielikysymykseen ja kielellisten
vaikeuksien ja niihin liittyvien oppimisvaikeuksien kohtaamiseen, joiden
on todettu olevan keskeisimpiä monikulttuuristen ryhmien opettamisen
haasteista (Pitkänen 2006; Soilamo 2008). Tässä esityksessä tarkastellaan aineenopettajaopiskelijoiden
kuvauksia siitä, millaisena he ovat kokeneet oppiaineensa
opettamisen monikulttuurisissa luokissa, ja keskitytään erityisesti
kielellisiin seikkoihin.