Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

14 Aija Ahtineva, Riitta Asanti, Heini-Marja Järvinen,
Vuokko Kaartinen, Arja Virta & Eija Yli-Panula
Tulokset
Yhteisiä piirteitä yli ainerajojen
Opettajaopiskelijoiden varsin yhdenmukainen kanta oli, että kielelliset näkökohdat
olivat ensisijaisia haasteita opetettaessa maahanmuuttajaoppilaita.
Monet kirjoittivatkin, että he eivät oikeastaan havainneet monikulttuurisissa
luokissa muita erityispiirteitä tai ongelmia kielikysymyksen ohella. He korostivat
oppilaiden yksilöllisyyttä ja sitä, että kielitaidossa voi olla suuria eroja.
Toisaalta suomalaistaustaisilla oppilailla voi olla samantyyppisiä kielellisiä
vaikeuksia kuin maahanmuuttajataustaisilla, ja toisaalta kaikilla maahanmuuttajaoppilailla
ei välttämättä ollut lainkaan kielellisiä ongelmia. Havaintojen
yleistäminen oli vaikeaa. Tämän lisäksi opiskelijat olivat huomanneet,
että osa oppilaista vältti tuomasta kulttuuritaustaansa ja jopa kieliongelmiaan
esille leimautumisen pelosta.
Tilannesidonnainen kieli ja puhekieli saattoi olla hyvin hallinnassa, mutta
ongelmat paljastuivat siinä vaiheessa, kun oppilaan oli tuotettava koevastauksia
tai kirjoitelmia suomeksi. Myös oppikirjojen tekstit voivat tuottaa
vai keuk sia, eikä niiden ymmärtämiseksi riitä mekaaninen lukutaito. Vastaavaa
on tuonut esiin suomi toisena kielenä -opetuksen osalta Aalto (2007,
249–251). Ymmärtävän lukutaidon ongelmat ilmenivät myös Kanadan kielikylvyssä,
jossa Cummins 1970-luvulla havaitsi, että lasten kielikylpykieli oli
aluksi ”pintasujuvaa” tilannesidonnaista keskustelukielitaitoa, joka oli riittämätön
kouluoppimiseen. Kehittyneempi kielitaito ilmeni hitaasti ja saattoi
ilman tukea jäädä puutteelliseksi (Cummins 1984; Baker 1996, 151–152).
Vaikeudet saattoivat ilmetä myös tiettyjen työmuotojen välttelynä: oppilas
saattoi suhtautua vastahakoisesti muistiinpanojen tekemiseen, ääneen lukemiseen
tai pyyntöön kirjoittaa tekstiä taululle. Suomea heikosti osaavat oppilaat
saattoivat vaieta oppitunnilla eivätkä kertoneet, etteivät ymmärtäneet.
He saattoivat pelätä tekevänsä virheitä ja saavansa huomiota puutteellisen
kielitaitonsa vuoksi. Tässäkin suhtautuminen oli hyvin yksilöllistä. Kaikki
kieleen liittyvät oppimisvaikeudet eivät siis näy oppitunnilla, sillä sosiaalinen
paine voi estää avun pyytämistä.
Yhteisen kielen puute voi vaikuttaa opetustilanteisiin myös välillisesti.
Esimerkiksi eräs matematiikan opettajaopiskelija pohti, miten kieli vaikuttaa
oppilaiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Hänen mielestään suomalaisilla
lapsilla ja nuorilla ei ole mitään itseistä ongelmaa kohdata ikätoveriaan siksi,
että käyttää huivia tai syö vain kasviksia. Mutta aivan perustavalaatuinen ongelma
löytyy: kieli. Se mahdollistaa tai estää, ei ainoastaan keskustelua, vaan
myös opiskelun ja ystävyyden.