Itsetehostuksesta nöyryyteen

oleskelevista Saksan kansalaisista huomattavalla osalla oli pohjoissaksalainen
tausta, mutta myös Saksan muista osista tuli maahanmuuttajia. Osa Saksan
kansalaisista edusti tai oli aiemmin edustanut Saksan valtiollisia tahoja, kuten
viranomaisia, yliopistoja, kulttuurilaitoksia, kirkkoa, armeijaa tai laivastoa ja
ylläpiti edelleen enemmän tai vähemmän läheisiä suhteita näihin tahoihin.
Saksalaiseen yhteisöön Suomessa voitaneen osittain laskea mukaan myös
saksankieliset sveitsiläiset sekä saksankieliset itävaltalaiset vuonna 1938
toteutettuun Anschlussiin saakka. Suomessa oli sveitsiläisiä vuonna 1920 yhteensä
269, vuonna 1925 jopa 384, mutta vuonna 1945 enää 212. Suomensveitsiläisistä
osa oli Sveitsin ja osa Suomen kansalaisia. Noin puolet heistä lienee ollut
saksankielisiä ja toinen puoli ranskankielisiä. Suomensveitsiläisille tyypillisiä
ammatteja olivat juustontekijä, 63 kotiopettaja ja kondiittori. Valtaosa
suomensveitsiläisistä oli protestantteja. 64 Suomalais-Sveitsiläinen yhdistys
perustettiin vasta sodan jälkeen vuonna 1948. Perustavaan kokoukseen osallistui
silloin 150-200 henkilöä. Itävallan kansalaisia oli vuonna 1920 muutamia
kymmeniä ja vuonna 1945 20. 65 Tässä tutkimuksessa itävaltalaisia ja sveitsiläisiä ei
kuitenkaan juurikaan käsitellä.
Suomalais-saksalaisen seuran logo vuodelta 1933. Keskellä on Suomen
vaakuna Suomen ja Saksan keisarikunnan lippujen ympäröimä. Saksan
lipussa on mustat, valkoiset ja punaiset raidat eli keisari Vilhelmin
aikainen väriyhdistelmä.
Suomensaksalaiset muodostivat 1800-luvulta lähtien ja vielä 1930-luvun alussa
63 Esittelijä E. Vokkulaisen ilmoitus Suomalais-Sveitsiläisestä yhdistyksestä 2.4.1948.
Kansio 17. Valpo II. Kansallisarkisto
64 Leitzinger 2008, 477-187
65 Leitzinger 2008, 168-187, 188-189
19