Itsetehostuksesta nöyryyteen

Saksan Suomeen perustettua vastarintaliikettä. Myöskään sotilastutkija Sampo Ahto
ei käsittele aihetta Lapin sotaa koskevassa tutkimuksessaan. 95
Gestapon Suomen toimintaa ja Erikoisosastosta Pohjoista käsittelevissä teoksissaan
Etsivän keskuspoliisin, Valpon, ns. punaisen Valpon ja suojelupoliisin etsivänä
1930-luvulta 1970-luvun alkuun toiminut tietokirjailija Ali Alava välittää kuvan
terävästi ja tehokkaasti toimineesta tiedustelutoiminnasta ja vastarintaliikkeestä.
Näyttäisi kuitenkin, että kerronnan tarkoituksena on lähinnä lisätä esityksen
jännittävyyttä ja kaupallista menestystä. 96 Alavan Gestapo-kirjaa on luonnehdittu
sekavaksi eikä sen ole katsottu antavan selvää kuvaa Saksan Suomen
tiedusteluorganisaation toiminnasta ja tavoitteista. Merkityksellisten ja
vähäpätöisten yksityiskohtien tulvassa vastarintaliikkeen organisaation ja
toiminnan peruslinjat ja rakenteet katoavat näkökentästä. 97
Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Rislakin suppeampi esitys on samansuuntainen
kuin Alavan, joskin hän korostaa Saksan poliittisen johdon, SS:n ja
Reichssicherheitshauptamtin alkuperäisiä suunnitelmia pystyttää saksalaismielinen
sotilasdiktatuuri Suomeen tai perustaa Suomen pakolaishallitus, joka toimisi joko
Ruotsin tai Norjan maaperällä. Suomessa toimivien saksalaisten tahojen torjuttua
nämä kaavailut epärealistisina päädyttiin aikaisemman sotilaallisen vakoilun
jatkamiseen entistä salaisemmassa muodossa. Saksan Heringsdorfista johdettu
vastarintaliike levitti syksyn 1944 aikana lonkeroitaan eri puolille maata. Liikkeen
Suomen keskus toimi Helsingissä piirikeskusten sijaitessa Turussa, Vaasassa,
Oulussa, Kuopiossa, Lahdessa ja Kotkassa. Etappireittejä rakennettiin, huolto
järjestettiin, miehiä kuljetettiin molempiin suuntiin ja toiminnan rahoittamiseksi
hankittiin riittävästi varjoja. Rovaniemellä toimi Sonderkommando Lappland,
Ruotsissa oli Sonderamt Finnland, Norjassa oli haaraosasto ja Tanskassakin
alaosasto. Rislakki toteaa Erikoisosasto Pohjoisen toiminnassa esiintyneen myös
joitakin kömpelyyksiä. Niinpä esimerkiksi Suomeen lähetettiin vain kaksi viikkoa
kielikoulutusta saaneita ja huomiotaherättävästi pukeutuneita agentteja.
Alexander Cellariuksella oli vielä Sonderkommando Nordin toiminta-aikana
joitakin suomalaisia luottomiehiä Valpossa ja Suomen sotilastiedustelussa, mm.
päämajan valvontaosaston päällikkö, eversti Kustaa Rautsuo, joka oli ”täysin
saksalaismielinen”. Häntä Sonderkommando Nordin kakkosmies SS-
Sturmbannführer Alarich Bross pyysi mukaan vastarintaliikkeeseen marraskuussa
1944. Rautsuon katsannon mukaan hiljainen yhteistoiminta Saksan
sotilastiedustelun kanssa ei haitannut Suomen sodankäyntiä Lapissa ja hän selvitti
säännöllisesti tilannetta päämajalle ja presidentti Mannerheimille. Vuoden lopussa
Rautsuo siirtyi Ruotsiin, jossa hän jatkoi toimintaansa. Saksan antauduttua
93 Elfvengren 1992, 361–433
94 Pikkusodan jättiläinen 2006
95 Ahto 1980
96 Alava 1975, Alava 1978
97 Rörigt om Gestapo. Torsten Ekmanin kirjoitus Hufvudstadsbladetissa 28.1.1975
29