Itsetehostuksesta nöyryyteen

tiedustelutoiminnassa sillä oli tietty avustava rooli. Siirtokunnalla oli yli 900
jäsentä ja sen ”johtokunnassa istui tunnettuja natseja”. Sen toimielimet harjoittivat
juutalaisten ja vapaamuurarien valvontaa ja tarkkailivat Saksan diplomaattien
toimintaa Suomessa. 80
Laajassa vuonna 1983 valmistuneessa väitöskirjassaan Saksan ja Suomen
taantuvista suhteista vuosina 1933–39 yhdysvaltalainen Lawrence Backlund
käsittelee muutamilla sivuilla Suomen saksalaisyhteisöä. Backlund korostaa sen
vaikeuksia 1930-luvun alkupuoliskolla. Taloudellinen taantuma tuntui
suomensaksalaisten elinoloissa ja myös lamasta johtuen Suomen viranomaiset
saattoivat suhtautua penseästi Saksan kansalaisten oleskelulupahakemuksiin.
Vuonna 1930 Saksan hallitus oli merkittävästi supistanut taloudellista tukeaan
saksalaiselle kirjastolle. Suomen ja Saksan välillä oli erimielisyyksiä vuoden 1918
sodan saksalaisille siviilihenkilöille aiheuttamien tappioiden korvausasioista.
Kansallissosialistien valtaannousu Saksassa vuonna 1933 aktivoi vähitellen
saksalaisyhteisöä. Kun Saksan lähetystö, Deutscher Ausschuss ja NSDAP:n
Ortsgruppe lokakuussa järjestivät sadonkorjuujuhlan, iloitsi lähetysneuvos Walter
A. Molly siitä, että jopa 450 henkilöä osallistui. Kansallissosialistinen tiedotus ja
vaikutus voimistuivat jatkuvasti. Vuonna 1935 perustetun Saksalaisen Siirtokunnan
ja vanhojen saksalaisyhdistysten rinnakkaiselo heijasti Backlundin mukaan
Suomen saksalaisyhteisön jakautumista Saksan ja Suomen kansalaisiin sekä sitä
miten osa yhteisöstä suhtautui varautuneesti kansallissosialistisiin
vaikutuspyyteisiin. Merkittäviä erimielisyyksiä ei kuitenkaan esiintynyt.
Yhtenäistämispyrkimyksistä huolimatta tilanne pysyi vuosia jakaantuneena ja
sekavana. Aktiivinen kansallissosialistinen kulttuuri- ja tiedotustoiminta tavoitti
etupäässä vain jo kannattajiksi kääntyneitä ja vieroitti valtaosan suomalaisista.
Suomessa toimivat saksalaiset ohittivat lähetystön hyvillä suhteillaan Saksan
päättäjiin, minkä vuoksi Saksan lähettiläs Hans Carl Büsingillä oli vaikeuksia
hallita tilannetta. 81
Backlundin tutkimus perustuu laajan arkistoaineiston käyttöön. Sen pääpaino on
Saksan ja Suomen viranomais- ja poliittisissa suhteissa, ja hän käsittelee Suomen
saksalaisyhteisöä lähinnä ohimennen ja satunnaisesti. Saksalaisyhteisöä koskeva
osa teoksesta on jonkin verran ristiriitainen, sillä samalla kun Backlund painottaa
sen välinpitämättömiä asenteita saksalaisuuteen ja suomalaisten aatteiden
omaksumista, hän tulee kuitenkin maininneeksi koko joukon sen kansalliseen
herätykseen viittaavia piirteitä ja tekijöitä. Selitys tähän saattaa olla, että Suomen
saksalaisyhteisön ajoittain innokaskin poliittinen mobilisoituminen ajanjaksona
1934–42 ei täysin ongelmitta yhdisty hänen pääväittämäänsä Saksan ja Suomen
välisen kanssakäymisen hiipumisesta. Backman ei näet kiinnitä huomiota siihen,
että Saksan sotilasjohdon asenne Suomeen säilyi koko ajan myötämielisenä, joskin
Saksan puolue- ja valtiojohto teki elokuussa 1939 etupiirisopimuksen
80 Rislakki 1982, 160-161
81 Backlund 1988, 35-39, 402-403, 422, 440, 603, 613-614
25