Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2.3 Diskursiivinen lähestymistapa vammaisuuteen <strong>ja</strong> vammojen<br />
kulttuuris-historiallinen muodostuneisuus<br />
Tässä esittelemäni <strong>ja</strong> tutkielmani kannalta keskeinen kielellinen käänne<br />
vammaistutkimuksessa perustuu diskurssin käsitteeseen <strong>ja</strong> jälkistrukturalistiseen<br />
näkemykseen kielen käytöstä. Keskeistä jälkistrukturalistisissa teoretisoinneissa on<br />
ensinnäkin se, ettei kielen oleteta hei<strong>ja</strong>stavan kielen ulkopuolella olevia merkityksiä<br />
myötäsyntyisesti, vaan merkitykset muodostuvat kielessä. Toiseksi yksittäisillä merkeillä<br />
ei ole myötäsyntyisiä merkityksiä, vaan merkit saavat merkityk<strong>sen</strong>sä <strong>sen</strong> mukaan, miten ne<br />
si<strong>ja</strong>itsevat kielen ketjussa. Näistä merkitysten muuttuvuudesta <strong>ja</strong> moneudesta käytetään<br />
diskurssin käsitettä. (Lehtonen 2004, 67.) Michel Foucault’n (2008/1969, 155) mukaan<br />
diskurssiksi kutsutaan samasta diskursiivisesta muodostelmasta peräisin olevaa lausumien<br />
kokonaisuutta, joka on historiallisesti muodostunut. Diskurssien historiallinen<br />
muodostuneisuus määrittää sitä, millaisia merkityksiä lausumat diskurssissa saavat.<br />
Foucault’n (2008/1969) tiedon arkeologinen näkökulma painottaa diskurssien<br />
historiallisuutta sekä sitä, miten tieto muodostuu erilaisissa diskursiivisissa käytännöissä<br />
tiettynä a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksona oikeuttaen olemassa olonsa. Diskursiivinen käytäntö määrittää myös<br />
<strong>sen</strong>, miten eri ilmiöistä <strong>ja</strong> asioista on mahdollista puhua missäkin a<strong>ja</strong>ssa <strong>ja</strong> paikassa<br />
(Lehtonen 2004, 68). Sitä, mitä diskurssissa on mahdollista sanoa <strong>ja</strong> miten se on<br />
muodostunut, sääntelee historiallinen a priori, joka viittaa lausumien esiintuloehtoihin<br />
tiettynä a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksona (Foucault 2008, 167–170). Tämä ei tarkoita sitä, ettei ilmiöstä ole<br />
mahdollista puhua kuin yhdellä tavalla, vaan samasta ilmiöstä voi olla toisiaan tukevia <strong>ja</strong><br />
toisiaan poissulkevia diskursse<strong>ja</strong> (Lehtonen 2004, 68). Esimerkiksi vammaisuudesta on<br />
mahdollista puhua eri diskursseilla, kuten edellä käsiteltyjen yksilökeskei<strong>sen</strong> <strong>ja</strong> sosiaali<strong>sen</strong><br />
mallin mukaisesti. Ensin mainittu diskurssi vammaisuudesta korostaa yksilön vammo<strong>ja</strong><br />
vammaisuuden muodosta<strong>ja</strong>na. Tällaisessa diskurssissa vamman nähdään olevan biologinen<br />
tila, joka määrittää vammaisuuden. Tällöin yksilön vamma on se, jota pyritään hoitamaan<br />
<strong>ja</strong>/tai jonka vaikutuksia yritetään vähentää. Sosiaaliseen malliin perustuva vammaisuuden<br />
diskurssi puolestaan korostaa yhteiskunnallisia ulottuvuuksia vammaisuuden<br />
muodosta<strong>ja</strong>na, sillä yhteiskunta ei huomioi vammaisia ihmisiä esimerkiksi ympäristöä<br />
rakennettaessa. Tällaiset käytännöt estävät esimerkiksi elimellisiä vammo<strong>ja</strong> omaavien<br />
yksilöiden yhteiskunnalli<strong>sen</strong> osallistumi<strong>sen</strong>. (ks. Teittinen 2008, 139–143.)<br />
15
Change language