Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
osallistumismahdollisuuksista <strong>ja</strong> siiten, miten lakia noudattamalla mahdollistuu<br />
vammaisten osallistuminen. Tekstikatkelman logos on siis seuraava: ”Vammaisten<br />
mahdollisuudet osallistua (…) varmistetaan lakien noudattami<strong>sen</strong> kautta”. Tutkielmani<br />
logos on puolestaan kansalaisuuden <strong>ideaalit</strong>, joille muodostan sisällön seuraavassa<br />
kahdessa tutkielmani tuloksia käsittelevässä luvussa. Logos on siis argumentin sisältö<br />
abstrahoituna, kun eetos <strong>ja</strong> paatos puolestaan korostavat enemmän argumentaation<br />
sosiaalisia ulottuvuuksia, jotka keskittyvät kirjoitta<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> siihen, miten hän tuo itseään<br />
esille. Uudessa retoriikassa painotetaan argumentoinnin olevan aina vuorovaikutuksellinen<br />
prosessi, jonka vuoksi kirjoituksella oletetaan aina olevan yleisö (Vuori 2004, 96; Summa<br />
1989, 95). Ar<strong>ja</strong> Joki<strong>sen</strong> (1999, 128–129) mukaan yleisö on yksi argumentoinnin<br />
keskeisimmistä osa-alueista, koska yleisö on se, joka viime kädessä määrittää<br />
argumentoinnin vakuuttavuuden.<br />
Yleisö<br />
Yleisö viittaa osittain samaan kuin paatos -komponentti, mutta sillä tarkoitetaan<br />
konkreettista ihmisjoukkoa, kun taas paatos viittaa kirjoitta<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> yleisön väliseen<br />
suhteeseen. Yleisöllä tarkoitetaan uuden retoriikan perinteessä yksinkertaisesti sitä<br />
ihmisjoukkoa, joille teksti on suunnattu <strong>ja</strong> kenet sillä halutaan vakuuttaa (Perelman 1996,<br />
21). Ensisi<strong>ja</strong>iseksi oletettu yleisö muodostaa näin viitekehyk<strong>sen</strong> <strong>ja</strong> kontekstin<br />
argumentoinnille (ks. Summa 1989, 103–104). Kontekstin merkitystä ei voi Perelmanin<br />
mukaan vähätellä, vaan se on yksi argumentoinnin keskeisimmistä osa-alueista. Yleisön<br />
määrittäessä kontekstin argumentoinnille <strong>ja</strong> <strong>sen</strong>, minkälaisia argumentte<strong>ja</strong> on mahdollista<br />
esittää oletetulle yleisölle. Tässä keskeisessä osassa on sovittaminen. Sillä tarkoitetaan<br />
kirjoituk<strong>sen</strong> rakentamista sellaisille väitteille, jotka oletettu yleisö on valmis hyväksymään.<br />
(Perelman 1996, 28.) David Frank (2004, 276) on korostanut kysei<strong>sen</strong> ulottuvuuden<br />
keskeisyyttä huomauttamalla siitä, että kaksi toi<strong>sen</strong>sa poissulkevaa argumenttia voivat olla<br />
yhtä päteviä eri konteksteissa. Tämän vuoksi argumentit tulee aina sovittaa sellaisille<br />
premisseille, jotka ensisi<strong>ja</strong>iseksi oletettu yleisö on todennäköisesti valmis hyväksymään.<br />
Summa (1989, 103) korostaa argumentoinnin olevan perusluonteeltaan osoitteellista, joten<br />
se on aina suunnattu jollekin ihmisjoukolle <strong>ja</strong> sitä on mahdollista ymmärtää vain puhu<strong>ja</strong>yleisö<br />
-suhde huomioiden. Perelman on erottanut toisistaan kaksi yleisökäsitystä, jotka<br />
ovat erityis- <strong>ja</strong> universaaliyleisö. Erottelu ei perustu odotetun yleisön lukumäärään, vaan<br />
43
Change language