Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Vammojen kulttuurinen <strong>ja</strong> historiallinen muodostuneisuus<br />
Sosiaalisessa mallissa vammo<strong>ja</strong> lähestytään ainoastaan kuvauk<strong>sen</strong>a fyysisestä ruumiista.<br />
Ne eivät kuulu Oliverin (1996, 33) mukaan sosiaali<strong>sen</strong> vammaistutkimuk<strong>sen</strong> piiriin, koska<br />
vammaisuus on syrjinnän muoto <strong>ja</strong> tämän vuoksi sosiaalinen vammaistutkimus keskittyy<br />
yhteiskunnallisten rakenteiden, eikä yksilön ominaisuuksien tutkimiseen. Shelley Tremain<br />
(2002) on kritisoinut sosiaalista mallia edelliseen liittyen, koska tällöin vammojen<br />
oletetaan olevan objektiivisia, historiattomia <strong>ja</strong> kulttuurittomia entiteettejä, joita<br />
lääketieteelliset termit kuvaavat tarkasti. Sosiaaliseen malliin poh<strong>ja</strong>utuva vammaisuutta<br />
määrittelevä diskurssi on siis suhtautunut vammoihin ”luonnollisina”, historiattomina <strong>ja</strong><br />
neutraaleina faktoina.<br />
Shakespeare (2006, 35) on muun muassa kritisoinut sosiaalista mallia Tremainin tapaan<br />
siitä, että jos vamma (impairment) <strong>ja</strong> vammaisuus (disability) nähdään sosiaali<strong>sen</strong> mallin<br />
mukaisesti toisistaan erillisinä, niin tällöin vammat jäävät it<strong>sen</strong>äisiksi kategorioiksi <strong>ja</strong><br />
niiden nähdään olevan yhteiskunnalli<strong>sen</strong> diskurssin ulkopuolella. Esimerkiksi dyslexiaa ei<br />
välttämättä määriteltäisi vammaksi tai häiriöksi yhteiskunnassa, jossa lukutaito ei ole<br />
oleellinen. Historiallis-kulttuurisesti muodostunut diskurssi näkyy myös vammojen<br />
käsitteellistämisessä. Esimerkiksi käsitteet mongolismi, Downin syndrooma <strong>ja</strong> trisomia 21-<br />
kromosomihäiriö ovat kuvanneet samaa ilmiötä eri aikoina. Toisin sanoen se, mitä<br />
pidetään vammana <strong>ja</strong> vammaisuutena, muodostuu laajojen yhteiskunnallisten<br />
määritelmien, a<strong>sen</strong>teiden, arvojen <strong>ja</strong> diskurssien vuorovaikutuksessa. (Shakespeare 2006a,<br />
34–35.) Näkökulman mukaan ei ole olemassa vammaksi nimettyä ominaisuutta tai<br />
vammaisuudeksi nimettyä ilmiötä, a priori, ennen siitä historiallisesti muodostunutta<br />
diskurssia. Diskurssi vammaisuudesta määrittää myös <strong>sen</strong>, mitä vammaisuus on <strong>ja</strong> <strong>sen</strong>,<br />
mitä se tiettynä a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksona tarkoittaa.<br />
Tremainin (2002), <strong>ja</strong> osittain myös Shakespearen (2006) 1 , argumentti perustuu samaan<br />
analogiaan kuin Judith Butlerin (2006) argumentti biologi<strong>sen</strong> sukupuolen<br />
”luonnollisuudesta”. Butler (2006, 192) painotta biologian kielen olevan tietynlaista<br />
kielenkäyttöä, diskurssia, joka on osana muita puhetapo<strong>ja</strong>. Tällainen biologinen puhetapa<br />
1 Shakespeare (2006) kritisoi teoksessaan sosiaalista mallia myös <strong>sen</strong> muuttumattomuudesta, siihen<br />
sisältyvistä poliittisista ongelmista <strong>ja</strong> siihen sisältyvästä utopiasta, joka koskee täysin esteetöntä maailmaa (ks.<br />
kritiikki tarkemmin emt. 29–53).<br />
17
Change language