Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
esimerkiksi rasismia tutkittaessa ovat ”vähemmistöryhmät” olleet tutkimuk<strong>sen</strong> kohteena.<br />
Kriittisessä rasismin tutkimuksessa on siirrytty tutkimaan myös vallitsevaa normia, joka on<br />
Davisin mukaan länsimaissa yleisesti ottaen valkoisuuden <strong>ja</strong> maskuliinisuuden normi.<br />
(emt., 3.) Tällöin esimerkiksi ”maahanmuutta<strong>ja</strong>n” on mahdollista saada tunnustusta silloin,<br />
kun hänen toimintansa on jotenkin vallitsevan yhteiskunnan ihanteen mukaista. Ihanteen<br />
ulkopuolella olevat yksilöt <strong>ja</strong> ryhmät voivat puolestaan saada tunnustusta mukautumalla<br />
vallitsevan yhteiskunnan ihanteeseen. (ks. Linton 2010.) Edelliseen liittyen Davis korostaa<br />
sitä, että vammaistutkimuksessa tulisi tarkastella myös ”normaaliuden” konstruktioita.<br />
Davis korostaa normaaliuden tarkastelun tärkeyttä <strong>sen</strong> vuoksi, että vammaiset eivät ole<br />
yhteiskunnassa ”ongelma” vaan ongelma on pikemminkin se, miten ”normaalius” on<br />
konstruoitu <strong>ja</strong> se, miten vallitseva normaaliuden konstruktio tuottaa vammaisuudesta<br />
”ongelman”. (emt., 3, ks. myös Campbell 2009.)<br />
Kaikkia normaaliuden konstruktion ulkopuolella olevia ominaisuuksia ei kuitenkaan<br />
määritellä vammaisuudeksi kun niitä verrataan keskiarvoon no<strong>ja</strong>avaan käsitykseen<br />
normaaliudesta. Ainoastaan tietyt keskiarvosta poikkeamiset määritellään Lintonin (2010,<br />
230) mukaan vammaisuudeksi. Esimerkiksi otetaan kaksi keskiarvosta poikkeavaa<br />
muuttu<strong>ja</strong>a, jotka ovat pituus <strong>ja</strong> älykkyysosamäärä. Keskiarvoa lyhyempi <strong>ja</strong> keskiarvoa<br />
matalamman tulok<strong>sen</strong> ÄO-testistä saanut henkilö luokitellaan länsimaisessa<br />
yhteiskunnassa vammaiseksi. Ainakin tapauksissa, joissa poikkeama keskiarvosta on<br />
”huomattava”. Silloin, kun poikkeama käännetään toisin päin eli keskiarvoa pidempi <strong>ja</strong><br />
korkeampi tulos ÄO-mittauksessa, on puolestaan länsimaisessa kulttuurissa korkealle<br />
arvostettua. Ainakin sellaisissa tapauksessa, jossa poikkeama koskee mieshenkilöä (ks.<br />
emt, 230.) Toisin sanoen ainoastaan tietynlaiset ”normaaliudesta” poikkeavuudet<br />
muodostuvat ei-toivotuiksi.<br />
Campbell (2008; 2009) painottaa Davisin (2010) tapaan sitä, että vammaisuuden<br />
tutkimi<strong>sen</strong> lisäksi tulisi tarkastella vammattomuutta <strong>ja</strong> sitä, miten vammattomuudesta<br />
tuotetaan täydellistä ihmisyyttä. Campbell (2008) korostaa vammattomuuden tutkimi<strong>sen</strong><br />
tärkeyttä muun muassa sillä, että se avaa uusia tapo<strong>ja</strong> tarkastella sekä vallitsevaa<br />
yhteiskuntaa <strong>ja</strong> sitä, miten yhteiskunnalliset käytännöt ylläpitävät tietynlaisia ihanteita, että<br />
sitä, miten nämä vallitsevat yhteiskunnalliset ihanteet muokkaavat käsitystämme<br />
täydellisestä ihmisyydestä.<br />
21
Change language