Kansalaisuus ja sen ideaalit ... - Helda - Helsinki.fi

Esimerkiksi tutkielmani paatos -ulottuvuutta tarkastellessa keskeistä on se, kenen oletan
tämän tutkielman ensisijaisesti lukevan. Toisessa ja kolmannessa luvussa olen rakentanut
teoreettisen viitekehyksen, jonka pyrkimyksenä on kyseenalaistaa vammat, vammaisuus ja
vammattomuus universaaleina ja esidiskursiivisina kategorioina. Samalla olen perustellut
sitä, miten ableismi toimii tietojärjestelmänä ja mitä tällainen näkökulma tuo lisää
vammaisuuden, vammattomuuden ja kansalaisuuden tutkimukseen. Tutkielmani
tietoteoreettinen viitekehys perustuu puolestaan poststrukturalistiselle traditiolle. On siis
selvää, että en ole kirjoittanut tätä tutkielmaa ensisijaisesti sellaiselle lukijalle, jolla ei ole
jonkinlaista käsitystä kyseisestä traditiosta tai ylipäätään ihmistieteellisestä diskurssista.
Toisaalta tämä tutkielma on opinnäyte, jolla minun täytyy osoittaa oppineisuuteni. Tekstini
paatoksen olen tämän vuoksi rakentanut myös niitä henkilöitä silmällä pitäen, joille minun
pitää vakuuttaa oppineisuuteni.
Hämeenlinnan vammaispoliittisen ohjelman tekstiesimerkin paatos viittaa siihen, että
ohjelman ensisijaisiksi lukijoiksi on oletettu sellaiset henkilöt, jotka päättävät kunnan
palveluista ja suunnittelevat niitä. Esimerkiksi katkelman viimeinen lause kuvaa
vammaisten tarvitsemaa apua seuraavasti: ”Vammaiset tarvitsevat osallistumiseensa apua;
riittävästi koulunkäyntiavustajia ja henkilökohtaista apua, tulkkipalveluja, apuvälineitä ja
laitteita sekä tukihenkilöitä”. Lisäksi tekstikatkelmassa oletetaan lukijoiden ”hyväksyvän”
se, että vammaiset ensinnäkin tarvitsevat apua osallistumiseen ja toiseksi vammaisilla on
oikeus osallistua mahdollisuuksien mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Jälkimmäinen
ulottuvuus nousee esiin tekstikatkelman ensimmäisessä lauseessa, joka on
seuraava: ”Vammaisten mahdollisuudet osallistua kykyjensä mukaan muiden kanssa
yhdenvertaisesti koulutukseen, työelämään ja harrastamiseen varmistetaan lakien
noudattamisen kautta.” Myös kirjoittaminen lakien noudattamisesta viittaa paatosta
tarkastellessa siihen, että lukijaksi on ensisijaisesti oletettu sellainen henkilö, jonka tulee
huomioida laki kunnallisia päätöksiä tehdessään.
Logos siis viittaa argumentin asiasisältöön. Summa (1989, 97) korostaa logos
-komponentin olevan abstraktio, joka ei viittaa argumentaatioprosessiin, kuten eetos ja
paatos, vaan on riippumaton kirjoittajan ja lukijan välisestä suhteesta. Toisin sanoen logos
on se osa argumenttia, joka on mahdollista abstrahoida esityskontekstista. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että esityskontekstilla ei olisi logoksen kannalta väliä, vaan
kysymys on pikemminkin kontekstista irrotetusta asiasta eli siitä, mistä tekstistä oikeastaan
on kyse (Vuori 2004, 109). Esimerkkitekstissä logos paikantuu kysymykseen
42