valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto

10
tuu tehokkaasti työskenteleville lihaksille. Nämä kaikki yhdessä hengityselimistön
adaptaatioiden kanssa mahdollistavat suuremman maksimaalisen aerobisen tehon
(VO 2maks ). (Stromme et al. 2003.)
Kestävyysharjoittelu pienentää sydämen rasitusta laskemalla leposykettä, verenpainetta
ja submaksimaalisia sykkeitä sympatovagaalisen tasapainon kääntyessä enemmän parasympaattiseen
aktivaatioon. Tämä voi johtua pienemmistä metaboliittipitoisuuksista,
jotka vähentävät refleksisignaaleja ja katekoliamiinien (joita sympaattinen hermotus
vapauttaa) vähentyneestä erityksestä submaksimaalisessa rasituksessa. (Zavorsky et al.
2000, Aubert ym. 2003, Stromme et al. 2003.) Sydämen rakenteelliset muutokset ja verivolyymin
kasvu aktivoivat baroreseptoreja, jotka lisäävät parasympaattista aktivaatiota.
Kestävyysurheilu saattaa sydämen alttiiksi asetyylikoliinille, joka toimii parasympaattisen
hermoston välittäjäaineena. Näiden harjoitusadaptaation myötä myös leposykkeen
lasku mahdollistuu. Koska kestävyystyyppisen harjoittelun myötä sydämen iskutilavuus
kasvaa, urheilijan on mahdollista pitää optimaalinen minuuttitilavuus levossa,
vaikka syke onkin matalampi. (Stromme et al. 2003, McArdle ym. 2001; 347.) Sandercock
ym. (2005) tulivat meta-analyysissään siihen tulokseen, että monet muutkin tekijät
ovat syynä harjoittelun aiheuttamaan hidaslyöntisyyteen (Sandercock ym. 2005). Sydämen
sisäisen rytmin muutosta on ehdotettu yhtä tärkeäksi tekijäksi (Katona ym. 1980,
Bonaduce ym. 1998).
De Meersman (1993) havaitsi tutkimuksessaan, että säännöllinen aerobinen harjoittelu
ylläpitää lisääntynyttä parasympaattista aktiivisuutta aktiivisilla ikääntyvillä miehillä
inaktiiviseen vertaisryhmään verrattuna (De Meersman 1993). Parasympaattisen hermoston
aktiivisuuden dominointia voidaan kutsua nonfarmakologiseksi sydäntä suojelevaksi
tekijäksi, sillä parasympaattisen hermoston dominoidessa sydän ei ole kuormitettuna
(De Meersman 1993, Tulppo ym. 1998). Hyväkuntoisilla keski-ikäisillä miehillä
on löydetty lisääntynyt vagusmodulaatio harjoituksen aikana huonokuntoisiin nähden.
Tämän mukaan fyysinen aktiivisuus olisi yhteydessä harjoituksen aikaiseen sykevaihteluun,
ja että ikä vaikuttaisi sykevaihteluun laskevasti levossa, ei niinkään rasituksessa.
(Tulppo ym. 1998, Sandercock ym. 2005.) Uusitalo ym. (2004) eivät löytäneet eroja
sykevaihtelumuuttujissa viiden vuoden kevyen harjoittelun jälkeen ikääntyvillä miehillä
(Uusitalo ym. 2004).